Unelmat säilyvät karanteenista huolimatta

Viiden lapsen haukiputaalaisäiti Saara Tuomela viettää karanteeniaikaa Espanjan Fuengirolassa: ”Äitienpäivää aiomme juhlistaa naamiaisilla ja lättykesteillä”, hän kirjoittaa.

||||

Tulimme viime syksynä Espanjaan, ja asetuimme parin viikon Pohjois-Espanjan reissun jälkeen Fuengirolaan.

Asumme vuokralla kerrostalokolmiossa rannan vieressä, eli parvekenäkymä on kuin suoraan lomamainoksesta.

Lapsemme aloittivat paikallisen koulun täysin ummikkoina. 3-vuotias kuopuksemmekin käy täällä eskaria. Hän on tykännyt koulusta kovasti, eikä ensimmäisenä päivänä ollut puhettakaan äidille vilkuttamisesta hänen juostessaan oman luokkansa jonoon koulun pihalla.

 

Läksyt kuuluu tehdä, vaikka missä asuttaisiin.

”Korona on muuttanut arkea monella tavalla”

Tarkoituksemme on viipyä Espanjassa kesäkuun loppuun saakka, vaikka korona onkin muuttanut arkeamme monella tavalla.

Koulut laitettiin kiinni maaliskuun puolivälissä. Siitä saakka olemme olleet karanteenissa sisäoloissa. Espanjassa ulkoilukielto oli tiukka, eivätkä lapset käyneet puoleentoista kuukauteen ulkona lainkaan.

Aikuiset saivat yksitellen käydä pakollisilla menoilla apteekissa ja kaupassa. Koiraa sai ulkoiluttaa 200 metrin etäisyydellä omasta talosta.

Vaikka pandemia tuli kaikille yllätyksenä, emme joutuneet muuttamaan normaalia arkeamme niin paljon kuin moni muu perhe.

Itse olen tehnyt välivuotemme aikana jonkin verran kuvitustöitä ja mieheni Dimitri on työstänyt väitöskirjaansa.

”Olemme löytäneet unohtuneet iltasadut”

Koska työskentelemme kotoa käsin, muutosta toi vain lasten kotiin jääminen ja ulkoilukielto, johon ainakin lapset tottuivat yllättävän hyvin alusta saakka.

Minulla on ollut eniten sopeutumista siihen, että enää ei ole omaa rauhallista aikaa ajatella, harrastaa tai tehdä omia projekteja lasten kouluaikana.

Pään hajoamista täytyy estää muun muassa kirjoja lukemalla, kaiken stressaavan unohtamisella ja lykkäämisellä tai yksinkertaisesti pakenemalla parvekkeelle hengittelemään syvään.

Myös perheen isän työnteko on saanut joustaa koko karanteenin ajan.

Olemme löytäneet koko perheellä uudestaan pitkäksi aikaa unohtuneet iltasadut ja äänikirjojen kuuntelun.

Koska haaveemme oli ollut viettää Espanjan vuoden aikana mahdollisimman kiireetöntä ja stressitöntä aikaa perheen kesken, pandemia tuli oikeastaan hyvään saumaan perheellemme.

Aluksi retkeilimme paljon ja olimme ennättäneet jo aloittaa joitakin harrastuksia täällä. Vieraskieliset koulutehtävät veivät voimia.

Rauhallinen vapaa-aika olikin välillä jo hyvin rajallista.

Kun karanteenin alkaessa koti olikin yhtäkkiä ainoa ajanviettopaikka, lapset keksivät toinen toistaan mielikuvituksellisempia leikkejä. He aloittivat varsinaisen askartelu- ja maalausurakan olohuoneessamme.

 

Perhe katselee kotiparvekkeelta maisemia lomarannalle.

”Onneksi riitoja sovitaan tiheässä tahdissa”

Kaapeista on kaivettu esille kaikki lastenkirjat, lautapelit, käsityötarvikkeet ja maalausvälineet.
Piirustuspaperia olemme joutuneet hankkimaan hieman mustan pörssin tyyliin, kun karanteenin aikana myynnissä saa olla vain kaikkein välttämättömimmät ruoka- ja kotitaloustarvikkeet.

Riidoilta ei ole vältytty, mutta onneksi sopiminenkin tapahtuu tavallista ripeämmin tällaisessa rajatussa tilassa. Kukaan ei jaksa mököttää kovin kauan, kun ympärillä pyörii tasainen elämän hälinä ja leikkeihin tarvitaan lisää leikkijöitä.

Hankalimpiin hetkiin toimii aina lättyjen paistaminen. Mököttäväkin lapsi haluaa vuorollaan auttaa taikinan tekemisessä ja lättyjen paistamisessa.

Herkkujen valmistaminen isolle porukalle vie aikaa, mutta on ehdottomasti vaivan arvoista, kun kaikki istuvat tyytyväisinä ja hilloa suupielissä pöydän ympärillä.

Yhdessä syöminen on epäilemättä ainakin paljon parempi vaihtoehto kuin tapella hermot kireällä huoneiden siivoamisesta tai läksyjen tekemisestä. Niitäkin vaihtoehtoja on tullut välillä testattua.

 

Kun ulos ei pääse, liikkumista pitää harrastaa kotona.

”Eikö tosiaan päästä milloinkaan ulos?”

Olemme keskustelleet tavallista enemmän lasten kanssa myös iltaisin, kun tuleva kouluaamu ei pakota tiettyyn arkirytmiin. On ollut hienoa jutella lasten unelmista ja toiveista.

Oivalluksia ovat tuoneet syväluotaavat ajatuksenvaihdot peloista ja muista suurista tunteista, joita lapset eivät oikein osaa hahmottaa ja käsitellä itsekseen.

Yhden lapsen kanssa on sängyn yläpuolelle teipattu tyhjä paperi. Siihen hän voi kirjoittaa niitä asioita, joita ei muuten uskalla tai kehtaa ottaa vanhempien kanssa puheeksi.

Toisen kanssa on todettu, että viha ja suru jakaantuvat puoliksi, kun ne kerrotaan toiselle ihmiselle. Olo helpottuu ja uni tulee sen jälkeen nopeasti.

Koko karanteenin aikana kuulin vain muutaman kerran jonkun lapsista ihmettelevän sitä, että ulos ei voi nyt mennä. Lapset viihtyivät majojenrakentamisen ja pehmolelujen maailmoissa.

Miinuksena voi todeta, etteivät koulutehtävät olisi voineet vähempää kiinnostaa lapsia. Koetin alkuun sinnikkäästi saada heitä espanjalaisten oppikirjojen ääreen, mutta huomasin pian kaikkien pinnan kiristyvän yrityksistäni.

Viiden lapsen ja koiran kanssa täytyy priorisoida yhteiseen hyvinvointiin, kun tulevaisuudesta ja ulkoilumahdollisuuksista ei ole tietoa. Onneksi opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä ja kehottaneet opiskelemaan vain lisää espanjaa ja englantia.

”Ovatko opettajat pahoillaan koulutehtävistä?”

Kuuden viikon karanteenin jälkeen saimme luvan nauttia ensimmäisistä ulkoilumahdollisuuksista lasten kanssa.

Vanhemmilla on nyt lupa viedä maksimissaan kolme lasta ulos yhden tunnin ajaksi, korkeintaan yhden kilometrin säteellä kodistaan.

Olemme hyödyntäneet mahdollisuutta täysin rinnoin, ja lapset tappelevat tietysti jokaisesta kävelylenkistä ja koiranulkoilutuksesta. Koska yksi aikuinen saa viedä vain kolme lasta kerralla ulos, olemme hieman soveltaneet sääntöä menemällä koko perhe kerralla ulos, mutta kahdessa eri porukassa ja eri puolilla tietä.

Tässä vaiheessa, kun tiukinta karanteenia voi katsoa jo hieman taakse jääneenä, näen ajan Espanjassa kauniina ja perhettä tiivistävänä kokemuksena.

Jälkiviisaana totean, että olisin voinut huolehtia paljon vähemmän läksyjenteosta ja koulun somekanavien seuraamisesta. Olihan opettajien kanssa erikseen sovittu, että keskitymme lähinnä kielenopiskeluun karanteenin ajan.

Suorittajaihmisenä kannoin ja kannan silti edelleen huolta siitä, ovatko opettajat pahoillaan, kun emme tee enempää muita koulutehtäviä.

Koska järjellä tiedän tehneeni oikean ratkaisun kokonaisuuden kannalta, toivon oppivani tästä hitaasti, mutta varmasti muutamia tärkeitä viisauksia.

Lapsuus on lyhyt, mutta sen vaikutukset ovat pitkät. Lapset tarvitsevat – erityisesti poikkeusaikana – ennen kaikkea läsnäolevia aikuisia ja turvallisen ilmapiirin.

”Sitten kun itse olen äiti”

Tulevaa äitienpäivää aiomme juhlistaa naamiaisilla ja lättykesteillä. Mansikoita ostamme, jos niitä vain on lähikaupassa.

Lapset haluavat varmasti tuoda aamiaisen ja kortit sänkyyn. Sen jälkeen käymme lähikukkulalla piknikillä ja rannalla keräämässä simpukoita, jos sää sellaisen sallii.

On hienoa olla äiti, kun voi toteuttaa lasten kanssa niitä unelmia, joita lapsena ajatteli tekevänsä sitten kun on itse aikuinen.

 

Ennen kuin ulkonaliikkumiskielto tuli, perhe ehti retkeillä ja tutustua Espanjaan.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää