Kuva: pixabay

Hartaus sunnuntaille 14.6.

12.6.20

Jumalan sanomaa ei kannata pitää yksinoikeudella itsellään vaan mitä enemmän sitä jakaa, sitä enemmän se tuottaa iloa ja riemua, Tuula Anttila muistuttaa.


Jumalan rakkaus ei kulu

Lapsilleni on kertynyt paljon erilaisia leluja. Tästä huolimatta, kun seuraan heidän leikkejänsä, suuri osa noista leluista jää useimmiten käyttämättä, koska heidän leikkinsä ovat mielikuvitusrikkaita ja lelut, jotka ovat enemmän käytössä saavat kerta toisensa jälkeen uuden merkityksen tai käyttötarkoituksen.

Välillä laitamme yhdessä pois niitä leluja, joita ei enää käytetä, annamme niitä eteenpäin muille leikittäväksi. Kun kierrätämme, lapseni miettivät kuinka toiset lapset leikkivät niillä leluilla seuraavaksi. Ilo jakautuu, riemu moninkertaistuu.

Niin on Jumalan sanomankin kanssa. Sitä ei kannata pitää yksinoikeudella itsellään vaan mitä enemmän sitä jakaa, sitä enemmän se tuottaa iloa ja riemua. Rakkauden sanoma on ajatonta, aikaan ja tavaraan sitomatonta. Lukemalla uudelleen samoja kohtia Raamatusta, oma elämäntilanteemme voi joka kerta avata meille tekstiä uudella tavalla.

Moni materiaalinen asia helpottaa elämää ja arkea, kuten tiskikone, pyykinpesukone, kuivausrumpu tässä pienlapsiperheen arjessa, mutta tavarat kuluvat, menevät rikki, eivät kestä ajan hammasta.

Jumalan sanoma ja rakkaus, taivaisten valtakunta, ovat aikaa kestäviä, eivät kulu, eivät mene rikki.

Jumalan sanomaa ei kannata varjella vain itsellään, niin kuin rikas mies pyrki tekemään maallisten aarteiden kanssa.

Mitä enemmän sanomaa kierrättää ja jakaa muiden kanssa, sitä enemmän se tuottaa iloa myös itselle.

Rakastamalla itseäsi, rakastamalla lähimmäistäsi, rakastamalla Jumalaa huomaat, että olet itsekin rakkauden ympäröimä.

Tuula Anttila
Kirjoittaja on nuorten kuuntelija, pöytälaatikkorunoilija
ja sosionomi YAMK-diakoni

 

2. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 49: 6-10, 16-21
1. lukukappale: Aam. 8: 4-8
2. lukukappale: 2. Kor. 8: 1-9
Evankeliumi: Luuk. 12: 13-21 tai Matt. 13: 44-46

Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi.

Ps. 49: 6-10, 16-21
Miksi pelkäisin pahana päivänä,
kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa,
kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa,
ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit,
ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti,
ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut,
hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu,
kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään,
hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen,
eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.

Aam. 8: 4-8
Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia
ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte:
”Milloin päättyy uudenkuun juhla,
että saamme myydä viljaa,
milloin sapatti, että saamme avata varastot?
Silloin voimme taas
pienentää mittaa,
suurentaa hintaa
ja pettää väärällä vaa’alla.
Näin saamme varattomat valtaamme rahalla
ja köyhät kenkäparin hinnalla.
Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa!
Eikö maa tämän takia järise,
eivätkö kaikki sen asukkaat valita?
Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi,
kohoa ja laske kuin Egyptin virta?

2. Kor. 8: 1-9

Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.

En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Luuk. 12: 13-21
Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”

Ja hän esitti heille vertauksen:
”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”

TAI

Matt. 13: 44-46
Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.
Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko