Hartaus sunnuntaille 28.6.

Tuhlaaja-isä

Kertomus Tuhlaajapojasta ja hänen vanhemmasta veljestään sisältää monia yksityiskohtia. Se antaakin hedelmällisen maaperän monille vertauskuvallisille tulkinnoille. Kertomuksen isäkin voidaan tulkita kolmella eri tavalla. Kertomus opettaa parhaiten, kun sen lukee mahdollisimman konkreettisena tapahtumana. Sellaisena sen Jeesus kertoi opetuslapsille, fariseuksille ja publikaaneille.

Nuorempi poika koki kotiympyrät liian pieniksi ja halusi lähteä maailmalle. Omaisuus oli pian kulutettu ja poika tuli katumapäälle. Poika ikävöi kotia ja samalla isä ikävoi poikaansa. Poika palasi kotiin, katui tekojaan ja isä otti avosylin vastaan. Nyt oli aihetta iloon ja juhlaan.

Isoveli boikotoi juhlia. Hänen oli vaikea hyväksyä tuollaista pään silittelyä. Isä kehotti häntäkin iloitsemaan tuhlaajapojan paluusta.

Kertomus antaa mahdollisuuden samaistua joko tuhlaajapojan, isän tai vanhemman veljen osaan. Jos minun pitäisi valita, valitsisin isän roolin.

Isä rakasti molempia poikiaan. Isä antoi mahdollisuuden kokeilla vapautta ja ei tuominnut, vaikka lapsi teki isoja virheitä. Isä rakasti lapsen takaisin kotiin. Isä arvosti myös vanhemman pojan ahkeruutta ja ymmärsi hänen turhautumisensa. Isä ymmärsi erilaisuutta ja arvosti jokaista lasta.

Isä tuhlasi rakkautta. Hän armahti ja antoi paljon anteeksi. Voimme siis välittää Jumalan armoa olemalla itse armollisia. Vaikeinta on olla itselle armollinen.

On vaikea hyväksyä omaa heikkoutta. Olisi niin mukava onnistua kaikessa ja toimia aina esimerkillisesti. Virheet pitävät meitä maan pinnalla ja sopivan nöyränä.

Paavali sanookin osuvasti roomalaiskirjeessä: Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Room.9:16)

Petri Satomaa
Oulunsalon kirkkoherra

4. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 32: 1-2, 5-8
1. lukukappale: Hoos. 12: 6-7 TAI Jes. 61: 10-11
2. lukukappale: Room. 4: 1-8
Evankeliumi: Luuk. 15: 11-32

Ps. 32: 1-2, 5-8

Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi,
jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään
ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni,
otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka,
sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni,
kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra,
”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua,
katseeni seuraa askeleitasi.”

Hoos. 12: 6-7

Herra on kaikkivaltias Jumala,
hänen nimensä on Herra!
Käänny siis Jumalasi puoleen,
ole uskollinen ja noudata oikeutta
ja pane aina toivosi Jumalaan.

TAI

Jes. 61: 10-11

Minä riemuitsen Herrasta,
minä iloitsen Jumalastani!
Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet,
hän kietoo minut vanhurskauden viittaan,
niin että olen kuin sulhanen,
joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen,
tai kuin morsian,
joka koristautuu kauneimpiinsa.
Ja niin kuin maa työntää versoa,
niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan,
niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan,
ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.

Room. 4: 1-8

Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi
ja joiden synnit on pyyhitty pois.
Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.

Luuk. 15: 11-32

Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.

Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä.

Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”