Seurakuntamestari Mika Nissisen rutiineja on Oulujoen kirkossa laskea saapuneiden määrä . Viime sunnuntaina luku oli 27.

Messuikävä sai helpotusta heti kun rajoitukset höllentyivät

12.6.20

Tuiran ja Oulujoen kirkoissa ei koettu ryntäystä, kun kirkkojen ovet aukenivat lähes kolmen kuukauden jälkeen läsnä olevalle seurakunnalle.
Jutun lopussa toimittaja Riitta Hirvonen kysyy, oliko ovien aukaiseminen seurakuntalaisille lopulta reilua tässä vaiheessa, kun kaikki eivät kuitenkaan uskalla lähteä vielä kirkkoon.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen, kuva ehtollisleivistä Markku Lehtinen/ Kirkon kuvapankki

On kesäkuun kolmannen päivän ilta. Viikon alussa kirkkojen ovet aukesivat lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen läsnä olevalle seurakunnalle.

Tuiran kirkossa on alkamassa keskiviikkoillan viikkomessu kello 19, mutta ensimmäiset saapuivat paikalle reilusti etuajassa, jo kello 17.30 maissa.

He eivät erehdy messun alkamisajankohdasta, vaan haluavat tulla hyvissä ajoin hiljentymään kirkkoon, kun se jälleen on mahdollista.

Hieman ennen seitsemää Tuiran kirkon ovi alkaa käydä vilkkaammin. Millä mielellä kirkkoon -kysymys saa hämmästyttävän samanlaisen vastauksen useammalta tulijalta.

He siteraavat virttä 195 On riemu, kun saan tulla Herra, temppeliis.

– Hyvänen aika miten me olemme tätä kaivanneet ja ikävöineet, kirkkoon saapuva pariskunta sanoo kirkkosaliin mennessään.

Seurakuntamestari Saara Tikkanen  on etukäteen valmistellut kirkkosalin epidemia-ajan turvallisuusohjeiden mukaisesti.

Punaiset laput ja narut kertovat, että käytössä on vain joka toinen penkkirivi. Alttarille on laskostettu kuusi valkoista liinaa merkiksi minne ehtoollisvieras voi polvistua, jotta turvavälit säilyvät.

Kun unikaan ei meinannut tulla

Pyhäaamuna 7. kesäkuuta puoli tuntia ennen messun alkamista seurakuntamestarit Mika Nissinen ja Piia Haapa-aho viimeistelevät korona-ajan erikoisjärjestelyjä Oulujoen kirkossa.

Alttarilla on pieni pöytä, jonka päällä on muovipikareita viinipikareiksi. Kirkkoherra Ilkka Mäkinen kertoo, että niitä käytetään Oulujoella toistaiseksi tartuntariskin minimoimiseksi.

Ehtoollisen arvoa ja arvokkuutta muovipikarit eivät vähennä, hän luottaa.

Kirkkoväärtit Eila ja Tanja ottavat tulijat vastaan kirkon ovella. He kuulevat, kuinka yksi kirkkosaliin kiiruhtavista toteaa, ettei uni tahtonut yöllä tulla. Niin suurenmoiselta kirkkoon saapuminen pitkän odotuksen jälkeen tuntui.

Kun kanttori Sanna Leppäniemi aloittaa alkulaulun, paikalla on alle 30 osallistujaa. Kirkkoon tulemista kenties vielä harkitaan. Tauti ei ole kokonaan ohi.

Monissa kirkoissa käytetään tällä hetkellä muovipikareita ehtoollisella turvallisuussyistä.

 

TOIMITTAJA JUTTUKEIKALLA

Toukokuussa piispat ilmoittivat, että jumalanpalveluksia voidaan viettää kirkkotilassa läsnä olevan seurakunnan kanssa 1.6. alkaen.

Tieto oli monille iso ilo. Vihdoinkin kirkkoon! Vihdoinkin ehtoolliselle alkukevään jälkeen, jollon pandemia sulki kirkkotilat jumalanpalvelusväeltä.

Samalla kun asia uutisoitiin, mietin, olisinko itse ensimmäisten menijöiden joukossa.

Lopulta työtehtävät veivät minut Tuiran ja Oulujoen kirkkoihin messuihin näkemään omin silmin ihmisten riemun, kun kirkkosalin ovet olivat heille jälleen auki.

Juttukeikalla mietin kuitenkin, ovatko avoimet ovet tässä vaiheessa epidemiaa reilua niille, jotka haluaisivat tulla, mutta eivät tohdi esimerkiksi perussairautensa vuoksi.

Pitäisikö kirkon ovet aukaista vasta sitten, kun kaikki ehtoolliselle ikävöivät voivat tasavertaisesti saapua kirkkoon?

Mietin, eivätkö juuri heikoimmilla olevat kaipaa usein ehtoollisen tuomaa rauhaa ja voimaa.

Tänä kesänä messut ulkotilassa saattaisivat tuoda tasavertaisuutta ihmisten välille. Puisto- tai pihamessuihin arkakin voisi rohkaistua lähtemään muiden mukaan.

 

Herättikö juttu sinussa kysymyksiä, tai haluatko kommentoida muutoin sitä toimitukselle?

Toimitukselle voi antaa palautetta.

 

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Oulujoen seurakunta Tuiran seurakunta