Näin sanovat nuoret: Kivaa oli, mutta leiriöitä jäi ikävä

Korona sotki keväällä reippaasti seurakuntien rippikoulusuunnitelmia. Moni seurakunta päätti muuttaa tartuntariskin pienentämiseksi leirit päivärippikouluryhmiksi.

Rippikoulujen vetäjät vakuuttelivat nuorille, että sanaa päiväkoulu ei kannata säikähtää. Päiväriparit aiotaan tehdä leirimäisiksi. Luvassa on elämyksiä, joita leireillä on perinteisesti koettu.

Miten tässä aikomuksessa on tähän saakka onnistuttu?

Tyrnävällä päästiin  lähelle leirifiiliksiä

Tyrnäväläisnuoret ovat tyytyväisiä omaan päivärippikouluunsa, mutta silti noin puolet joukosta on sitä mieltä, että yhteisten leiriöiden puuttuminen harmittaa.

Nuoret ja isoset ohjaajineen viettivät pitkiä päiviä yhdessä, aamukymmenestä iltaseitsemään. Yksi päivä kului Kesäkodilla, jossa leirit tavallisesti pidetään.

Isosena toimivan Samuel Laaksosen mukaan juuri päivä Kesäkodilla herätti kaipuun leirimeininkiin.

Daniel Särkioja, Ella Riiski, Samuel Laaksonen, Anni Kallinen ja Kaisa Alaraappana ovat tyrnäväläisiä isosia, joita päiväkoulu työllisti joka päivä.

Isosten tekemiä ohjelmia kehuttiin

– Kesäkodilla tavoitti tunnelman, mitä on elää muusta maailmasta erillään viikon ajan.

– Se on oma fiiliksensä, Laaksonen toteaa.

Tyrnävän päivärippikouluun kuului leirien iltaohjelmien ”sokeripaloja”, isosten vetämiä sketsejä ja leikkejä.

Niitä nuoret kehuivat, jopa huonoimpia puujalkavitsejä.

Rippikoulunuori Emmi Honkakoski kiittää vetäjiä, ettei rippikoulua käyty paikallaan istumalla.

Nuorille toiminnalliset päiväkoulut erityisjärjestelyineen jäävät yhdeksi muistoksi korona-ajasta, mutta perinteiseen leirimeininkiin palataan rippikouluissa toivottavasti ensi kesänä. Näin toteavat sekä leiriläiset että isoset.

Hyvä tunnelma synnytti kaipauksen leirille

Myös Karjasillan seurakunnan päivärippikoulussa annetaan kehuja omasta riparista, vaikka leirille ei päästykään.

– Uusia kavereita on tullut, isoset ovat olleet mukavia. Karjasillan kirkko on tullut tutuksi. Tämän kokemuksen jälkeen täällä osaa olla rento, sanoo Emma konfirmaatioharjoituksissa kirkkosalissa.

Emma oli uskonut ennen päiväkoulun alkamista, ettei jäisi kaipaamaan leiriä, vaikka sellaiselle oli ilmoittautunut.

Hyvä tunnelma rippikoulussa sai kuitenkin hänet miettimään, että hyvien kavereiden ja isosten kanssa olisi ollut kivaa viettää yhdessä aikaa enemmänkin.

Karjasillan isoset Iina ja Enni uskovat, että leirillä rippikoululaiset olisivat todennäköisesti rohkaistuneet nopeammin kertomaan omia ajatuksiaan muiden kuullen.

– Nyt rentoutuminen otti hieman enemmän aikaa, isoset sanovat ja myöntävät, että leirifiilis olisi hieman heitäkin houkutellut.

Karjasillalla hyvää tuulta rippikouluun luotiin muun muassa sillä, ettei päiviä vedetty läpi tiukalla aikataululla.

Rippikoulun siirtäminen ei innostanut

Emma ja rippikoulunuori Jere toteavat, ettei Oulun seurakuntayhtymässä keväällä tehty päätös muuttaa leirit päiväkouluiksi saanut heitä harkitsemaan rippikoulun jättämistä kokonaan väliin.

– Joitakin kavereita muutos kyllä harmitti, mutta rippikoulun siirtäminen seuraavaan kesään ei houkutellut, he sanovat.

Tyrnävän päivärippikoulun nuoret kertaavat opittuja asioita. Vastauksia annettiin puhelintekniikkaa hyödyntäen.