Ateisti, agnostikko, uskovainen

9.7.20

Suhdetta uskontoon kuvataan termeillä, joita tarvittaisiin lisää.
Mihin uskoo uususkonnollinen ihminen? Tutkija Kimmo Ketola selvittää kymmenen yleisimmän määrittelyn sisältöä.


Riitta Hirvonen Pixabay, kuvankäsittely Mari Lähteenmaa

Oulun piispa Jukka Keskitalo ei sulattanut oululaispastori Àrpàd Kovàcsin puheita, joissa pappi julkisesti kuvasi olevansa 95-prosenttisesti agnostikko ja 5-prosenttisesti ateisti.

Kovàcs sai kesän alussa piispalta huomautuksen, jonka taustalla yhtenä asiana olivat ateismipuheet.

Ateismi-sana voi herättää vahvoja mielikuvia

Sana ateisti herättää herkästi kansalaisissa mielikuvan ihmisestä, joka on aggressiivisesti uskonnon vastainen.

Tällainen mielleyhtymä ei pidä tietenkään välttämättä paikkaansa.

Myös ilmaisu agnostikko on hieman epätarkka. Tämä selviää, kun sanalle etsii selitystä.

Agnostikon mukaan asioihin, jotka ovat havaintomaailman ulkopuolella, ei voi ottaa järjellä kantaa.

Agnostikko ei silti ole automaattisesti Jumalan kieltäjä. Uskonnollinen agnostikko uskoo Jumalaan esimerkiksi henkilökohtaisten tunteidensa pohjalta.

Uskonnoton on ateistia mieluisampi kuvaus

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola soisi, että katsomuksellisesti kirjavassa nykysuomessa olisi yleisesti käytössä aiempaa enemmän termejä, joilla ihmiset voisivat kertoa oman hengellisen identiteettinsä tai ilmaista oman erityisen suhteensa uskontoon ja katsomuksiin.

Tutkimuskeskus on selvittänyt suomalaisten katsomuksellisia ja hengellisiä identiteettejä 2000-luvulla.

Tutkimuksessa paljastui, että monelle suomalaiselle sana uskonnoton on tällä hetkellä mieluisampi ilmaisu kuin sana ateisti.

– Toisin kuin ateistin kohdalla, käsitteeseen uskonnoton liitetään usein neutraali tai maltillisen suopea asennoituminen uskontoihin, Ketola selvittää.

Omasta uskonnottomuudestaan on puhunut julkisuudessa muun muassa tähtitieteilijä, kirjailija Esko Valtaoja.

Raamatuntutkija puhui kulttuurikristityistä

Mutta mitä voisivat olla sellaiset termit, jotka kuvaisivat ihmisen positiivista suhtautumista kirkkoon ja kristillisyyteen, vaikka esimerkiksi kirkon oppi ja opetus olisi henkilölle vieraampi.

Ketola vastaa kertomalla edesmenneestä raamatuntutkija Heikki Räisäsestä, joka ryhtyi 1990-luvulla käyttämään sanaa kulttuurikristitty.

Räisäsen mukaan kulttuurikristitty arvostaa kristillistä perintöään, mutta ei osaa pitää kirkkojen opinkappaleita – joitakin niistä tai mitään niistä – oikeasti tosina.

Ketola huomauttaa, että kirkko ei ole vain jokin yksi asia. Kirkkoa ja uskontoa voi lähestyä useista ”kulmista”.

– Joku arvostaa kirkossa juuri kristillisiä perinteitä, toinen oppia tai kirkon tekemää diakoniatyötä. Jollekulle on tärkeää spiritualiteetti, hengellinen elämä yhdessä muiden kanssa.

Juuri tämä herättää kysymään, millaisella termillä itse kukin voisi ilmaista sen, mitä pitää kirkossa arvokkaana jopa siinä määrin, että haluaisi määritellä sen kautta oman asenteensa kristillisyyteen.

Aika monelle suomalaiselle kelpaavat 2000-luvulla kuitenkin sanat luterilainen ja kristitty kuvaamaan omaa katsomustaan.

– Mutta mitä lopulta esimerkiksi sanalla kristitty tarkasti tarkoitetaan? Ketola kysyy.

Tutkija uskoo, että suomalaiset kuvaavat mieluimmin hengellisyyttään maltillisesti kuin esimerkiksi ääripäillä pakana tai ateisti ja uskovainen.

– Jyrkkiä leimoja halutaan vältellä. Siksi tarvitaan käsitteiden monipuolisuutta.

Sama sana, eri merkitys  eri ikäisille

Ketolan mukaan termien ja määritelmien yksi ongelma on se, että ne merkitsevät eri asioita eri sukupolvien ihmisille.

Ilmaisut myös vanhenevat vuosikymmenten saatossa eivätkä enää aukene nuoremmille.

Muutamia vuosia sitten puhuttiin New Age -ilmiöstä. Tällä hetkellä käsite on vanhentunut, Ketola sanoo.

– Nyt voidaan käyttää ilmaisua henkisyys tai uususkonnollisuus, kun kerrotaan kiinnostuksesta pohtia elämän tarkoitusta ja olemassaoloa irrallaan uskonnollisista instituutioista, hän toteaa.

Tutkijan mielestä vanhemmille ihmisille sana etsijä tuo helposti mielikuvan hengellisestä etsijästä.

Nuoremmille etsijä voi tarkoittaa sitä, että ihminen etsii omaa maailmankuvaansa monien ja monenlaisten näkemysten keskeltä.

Ketola huomauttaa, että termien moninaisuutta ei ole tarvittu entisaikoina, kun Suomessa elettiin yhtenäiskulttuurin aikaa.

Se ajanjakso on jäänyt taakse vuosikymmeniä sitten.

Kun uskoa on aiemmin pidetty yksityisasiana eikä siitä ole avauduttu muille, nyt hengellisyydestä ja henkisyydestä on rohkaistuttu puhumaan enemmän.

Omia näkemyksiä näistä aiheista voivat osaltaan kirkastaa käytössä olevat termit ja määrittelyt.

 

Kymmenen sanan selitys

Millainen ihminen on uskonnollinen?
Mitä on uusateismi? Tutkija Kimmo Ketola määrittelee sanojen merkityksiä.

  • Agnostikko: filosofisessa mielessä henkilö, jonka mielestä Jumalan olemassaoloa ei voida inhimillisin keinoin todistaa tai kumota. Jumalasta ei siten voi olla tietoa samassa mielessä kuin maailmasta. Arkikielessä voi tarkoittaa myös subjektiivista kokemusta siitä, ettei itse tiedä mitä Jumalan olemassaolosta ajattelisi.
  • Ateisti: Henkilö, jolta puuttuu jumalausko tai joka on vakuuttunut siitä, että Jumalaa ei ole. Arkikielessä ateistin käsitteeseen liittyy usein myös aggressiivinen uskonnonvastaisuus.
  • Uusateisti/uusateismi: Uusateismiksi nimitetään 2000-luvun alussa ilmaantuneita puheenvuoroja, joissa ei niinkään korostettu uskonnollisen uskon filosofisia ongelmia, vaan uskonnollisen uskon vahingollisuutta ja vaarallisuutta yksilölle ja yhteiskunnalle. Pyrkimyksenä oli myös saada ateistit ”tulemaan kaapista” ja tekemään siitä positiivinen sosiaalinen identiteetti.
  • Kristitty: Sosiologisesti ja arkiajattelussa henkilö, joka katsoo kuuluvansa kristilliseen perinteeseen ja yhteisöön. Teologisesti eri kirkkokunnat rajaavat kristittyjen yhteisöä teologisin kriteerein.
  • Uskova: Henkilö, jolle uskonnollinen katsomus tai vakaumus on tietoisesti omaksuttu osa identiteettiä.
  • Uskovainen: Sama kuin edellä, ja lisäksi usein arkikielessä muista kuin itsestä käytetty termi; joku toinen, jolla on vahva uskonnollinen vakaumus.
  • Uskonnoton: Henkilö, joka ei identifioidu minkään uskonnon kannattajaksi, tai jolla ei ole uskontoa. Toisin kuin ateistin kohdalla, käsitteeseen liitetään usein neutraali tai maltillisen suopea asennoituminen uskontoihin. Termi ei ole kuitenkaan pelkästään neutraalimpi termi ateismille, sillä myös Jumalaan uskova henkilö voi katsoa olevansa uskonnollisesti koditon.
  • Uskonnollinen: Henkilö, jolle uskonto ja uskonnonharjoitus on henkilökohtaisesti tärkeää.
  • Uususkonnollinen: Henkilö, joka kokee henkiset tai hengelliset harjoitukset tai rituaalit tärkeiksi, mutta pitää perinteisiä, institutionaalisia uskontoja liian ahtaina tai ”dogmaattisina”. Uususkonnollisuuteen liittyy usein pyrkimys omaksua tai kokeilla hengellisiä harjoituksia yli uskontoperinteiden rajojen.
  • Kulttuurikristitty: Henkilö, joka arvostaa kristillistä perintöään ja kamppailee sen kanssa, mutta ei pidä joitakin tai kaikkia kirkkojen opinkappaleita tosina.

 

Herättikö  artikkeli sinussa kysymyksiä, jäitkö miettimään jotakin?

Voit antaa jutusta palautetta toimitukselle.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Yleinen