Hartaus: Oikeudet kuuluvat muillekin, eivät vain minulle

19.7.20

Sääntöjen ja käskyjen ainaista noudattamista on välillä vaikea ymmärtää, vaikka ymmärtäisimme niiden olevan sitä varten, että  meidän olisi hyvä elää keskenämme erilaisina, arvokkaina ja omanlaisinamme.


Tuula Anttila Pixabay

Lapsesta asti meitä kasvatetaan tottelemaan. Vanhempia, päiväkodin ja koulun henkilökuntaa, työpaikalla esihenkilöitä.

Ihmisen elämän kehityskaareen kuuluu toisaalta myös auktoriteettien ja tottelemisen kyseenalaistaminen, jotta opimme oman tiemme ja löydämme omat arvomme, joiden varaan haluamme rakentaa elämämme.

Etsimällä, kokeilemalla ja mokailemalla löydämme itsemme, itsenäistymme, kasvamme ihmisinä.

Etsimällä, kokeilemalla ja mokailemalla löydämme itsemme, itsenäistymme, kasvamme ihmisinä.

Vaikka ymmärtäisimme sääntöjen ja käskyjen olevan sitä varten, että  meidän olisi hyvä elää keskenämme erilaisina, arvokkaina ja omanlaisinamme, on ohjeita vaikeaa välillä noudattaa.

Saatamme kuitenkin etsittyämme, mokailtuamme ja kokeiltuamme löytää punaisen langan. Punaisen langan siitä, miksi on hyvä toimia yhteisten toimintatapojen mukaan silloin kun ne palvelevat tasavertaisesti kaikkia.

Miettiessäni maailman tilaa ja tapahtumia, korostuu mielessäni ajatus siitä, että yhteisen hyvän etsimisen ja löytämisen sijasta tällä hetkellä pyritään enemmän etsimään henkilökohtaista hyvää. Näemme itsemme oikeutetuksi moneen, mutta poljemme toisten oikeuksia maahan.

Haemme itsellemme armahdusta, mutta unohdamme armahtaa toisen. Rakastamme itseämme, mutta unohdamme rakastaa toista.

Näemme itsemme oikeutetuksi moneen, mutta poljemme toisten oikeuksia maahan.

 

Rakkauden laki tuo eteemme totuuden, että meidän tulisi rakastaa toisiamme. Rakastaa niitäkin, joita vihaamme. Olla armollisia toisiamme kohtaan. Ymmärtää, ettei mikään maanpäällinen omaisuus vedä vertoja sille, mitä Jumala voi meille antaa.

Taivaan valtakuntaan pääsy ei ole ehkä helppoa, neulansilmä ei ole kovin suuri, mutta rakkaus ja rakastaminen avaavat sinne tien. Jumalalle on kaikki mahdollista, vaikka se ei meille olekaan.

Jumalan ja toisten rakastaminen ei ole tottelevaisuutta, vaan oikeus, joka mahdollistaa myös itsellemme rakkauden.

Hartauden kirjoittaja on nuorten kuuntelija, pöytälaatikkorunoilija ja sosionomi-diakoni

=> Kommentoi hartaustekstiä

Jaak. 2: 8-13

Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: ”Älä tee aviorikosta”, sanoi myös: ”Älä tapa.” Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä