Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 2.8.

31.7.20

Ihmisen on oltava valpas kuin lähialueen elämää seuraava vahtikoira, muistutetaan hartaudessa.


Aina valppaana

Miksi hyvät asiat vaativat ponnisteluja? Maailma näyttää olevan niin rakennettu, että toiminta oikeiden asioiden puolesta edellyttää ottamista itseä niskasta.

Ihmisen pitää huomata oma tilansa. Hänen pitää havahtua ja alkaa toimia tietoisesti hyvän puolesta. Oikeudenmukaisuus, rauha ja rakkaus eivät synny itsestään, vaan niiden tähden pitää nähdä vaivaa.

Entä miksi huonot asiat usein pääsevät voitolle, jos asioiden annetaan vaan olla. Jos mitään ei tehdä, niin tilanne yleensä kääntyy huonoon suuntaan, ennemmin tai myöhemmin.
Jos ihminen ei havahdu, niin hänen elämäänsä ohjaa sitten joku muu. Se voi tarkoittaa toisia ihmisiä, muoti-ilmiöitä tai vaikkapa oman elämän tiedostamattomia varjoja. Mieli epävireessä kuljemme helposti joukon mukana, koska silloin ei tarvitse itse seistä sanojen takana. Luulemme, että muiden ratkaisut häivyttävät vastuun omasta toiminnasta.
Jeesus opettaa, että ahtaasta portista pitää mennä sisälle. Ihmisen on oltava valpas kuin lähialueen elämää seuraava vahtikoira.

Jeesus painottaa jokaisen kuulijansa vastuuta. Ajan ilmiöitä on havainnoitava. On tiedettävä oma tilansa ja on osattava päätellä, mitä ympärillä tapahtuu. Jokaisen tulee työskennellä hyvien asioiden puolesta ja reitit tulee valita sen mukaan.
Päivän teksti sisältää myös ajatuksen, että kristityn on etsittävä oma tapansa olla Jeesuksen seuraaja. Ahtaasta portista sisälle meneminen ei tarkoita, että pitää kiltisti sopeutua vallitsevaan uskonnolliseen perinteeseen.

Kapea elämän tie tarkoittaa sitä, että on pysyttävä valppaana, vaikka kuinka olisi jo sisällä Jumalan lasten piireissä. Hyvän puolesta toimiminen vaatii ajatuksen kirkkautta koko elämän ajan.

Ilkka Mäkinen
Oulujoen kirkkoherra

 

 

9. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 92: 5-10, 13-16
1. lukukappale:
1. Kun. 18: 21-26, 36-39
2. lukukappale: Hepr. 4: 1-2, 9-13
Evankeliumi: Matt. 7: 13-14

Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen.

 

Ps. 92: 5-10, 13-16

Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi,
minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
  Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra,
  kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Tyhmä ei sitä käsitä,
mieletön ei sitä ymmärrä.
  Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho,
  vaikka väärintekijät nyt kukoistavat,
  he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
Sinun vihollisesi sortuvat,
  sinun vihollisesi sortuvat, Herra,
  kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu,
kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
  Heidät on istutettu Herran temppeliin,
  he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
kertovat Herran oikeamielisyydestä.
  Herra on minun turvakallioni,
  hän ei tee vääryyttä.

1. Kun. 18: 21-26, 36-39

Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”

Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”

 

Hepr. 4: 1-2, 9-13

Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.
Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

 

Matt. 7: 13-14

Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko