Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 30.8.

26.8.20

Miten puhumme somessa, millaisin saatesanoin jaamme mieltämme kuohuttavia uutisointeja?


Läpällä

Älä ota ittees!
Ihan läpällä heitin.
Tämänkaltaisia kommentteja olen kuullut nuorisolta ja nuorisolle heitettynä. Läpällä on sysätty toinen miettimään omaa arvokkuuttaan, kelpaavuuttaan ja riittävyyttään. Älä siitä ittees ota!

Erityisesti nettiin siirtynyt kiusaaminen nuorten kesken on yleistä ja moninaista. Nettikiusaamista ei muuta muuksi se, että kiusaaja nimeää sen läpäksi ja huumoriksi.

”Itseensäottajan” osaksi jää haavojen nuoleminen ja vahvemman kuoren kasvattaminen.

Puuttumiskynnys kiusaamisen kaikkiin muotoihin tulee olla olematon. On hyvä tarkistaa, millaisissa keskusteluissa ja missä roolissa oma lapsi ja nuori on mukana ja osallinen.
Aikuisten maailman olisi näytettävä esimerkkiä nuorille. Miten puhumme somessa, millaisin saatesanoin jaamme mieltämme kuohuttavia uutisointeja? Toivotammeko ”saunan taakse” eri tavoin ajattelevat? Näemmekö jossain ”kirveelle töitä”?

Arkikielen viattomiltakin kuulostavat lausumat kantavat mukanaan arvomaailmaamme. Kun yksi maailman vaikutusvaltaisimmista päämiehistä käyttäytyy sosiaalisessa mediassa täysin vastuuttomasti, eikä hänen kieltään ja kynäänsä saa mikään tai kukaan kuriin, herää kysymys: mitä kaikkea läpällä voi heittää?

Murhe ei ole uusi. Ihmiskunta ei ole ilmeisesti viisastunut viimeisten parin tuhannen vuoden aikana. Ainakin Jaakobin kirjeen kirjoittaja tekee viiltävää analyysiä ajastaan: ”Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään.”

Läpänheiton foorumit vaihtelevat, mutta teho ei. Kieli on ”hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy.”

Taidatko sen selvemmin sanoa. Otetaan itteemme, jos on aihetta. Asetutaan kiusatun puolelle. Osoitetaan kiusaajalle, että tämä ei käy.

Satu Saarinen
Oulun tuomiorovasti

 

 

Sunnuntai 30.8.2020

13. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 30: 3-6, 12-13 tai Ps. 146: 5-10
1. lukukappale: Sananl. 18: 4-8, 21
2. lukukappale: Jaak. 3: 2-12
Evankeliumi: Matt. 12: 33-37

 

Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.

Ps. 30: 3-6, 12-13
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi,
ja sinä teit minut terveeksi.
  Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
  Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat,
ylistäkää hänen pyhää nimeään!
  Hänen vihansa kestää vain hetken,
  hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku
mutta aamulla ilo.
  Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
  riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,
laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
  Herra, minun Jumalani,
  sinua minä ylistän nyt ja aina.

TAI
Ps. 146: 5-10
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
  Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
  ja kaiken mitä niissä on.
  Herra on iäti uskollinen.
Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
  Herra päästää vangitut kahleista,
  hän antaa sokeille näön
  ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä,
ja suojelee muukalaisia.
  Hän tukee leskiä ja orpoja,
  mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti.
Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

 

Sananl. 18: 4-8, 21
Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta
ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu,
hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho,
omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema –
niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

 

Jaak. 3: 2-12
Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.

Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.

 

Matt. 12: 33-37
Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Oulun tuomiokirkkoseurakunta