Kuva: Pixabay / Cdd20

Hartaus sunnuntaille 9.8.

7.8.20

Armollisuus niin itseä kuin toisiakin kohtaan tekee elämästä lopulta helpompaa elää, muistuttaa hartauskirjoitus.


Turvallisia teitä

Moni on liikkunut tänä kesänä kotimaassa, tavannut läheisiä, kulkenut hillasoilla tai muuten ollut liikkeellä kotimaan kaduilla ja maanteillä.

Kenties joku on jo bongannut jonkin kesän alussa voimaan tulleista uusista liikennemerkeistä. Merkit antavat ohjeita oikeanlaisesta kulkemisesta ja tietoa siitä, mitä edessä on. Ne tekevät tiestä turvallisemman kulkea.

Monessa kohtaa kristityn taivalta tulee myös vastaan tilanteita, joita voisi viitoittaa liikennemerkein. Stop-merkki voi pysäyttää, niin kuin jotkut elämän käänteet pysäyttävät. Huonon näkyvyyden kohdissa on tärkeää havainnoida rauhassa. Varoitusten ja vaaranpaikkojen merkkejä havainnoimalla meidän pitäisi osata hiljentää, ennen kuin loukkaamme elämän poluilla Jumalaa, toisiamme tai itseämme.

Kiellettyä ajosuuntaakin joskus katselemme.
Merkit liikenteessä myös osoittavat sen, miten kannattaa kaistansa valita, ja missä kulkee vaikkapa suojatie, jolla saa tallustaa kadusta yli.

Elämä tarjoilee paljon turvallisia reittejä, kauniita maisemia, sallittuja nopeuksia, ja kaikille liikkumisen tavoille omanlaisiaan teitä ja kaistoja. Niillä saamme kulkea yhdessä toisten kanssa samaan suuntaan ja vastakkain, kenties kohdaten ja kappaleen matkaa jakaen.

Elämän sujuvaan kulkuun kuuluvat niin varoitukset kuin oikeaan suuntaan ohjaavatkin merkit. Elämässä tarvitaan lisäksi viisautta niihin hetkiin, kun varoituksista ja ohjeista huolimatta tulee kolhuja ja törmäyksiä. Viisas etsii silloinkin sopua, rauhaa ja anteeksiantoa. Armollisuus niin itseä kuin toisiakin kohtaan tekee elämästä lopulta helpompaa elää. Katkeruus syö eniten kantajaansa.

Armolliseen elämänasenteeseen ohjaa myös Raamattu: ”Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.” Monella polulla voimme kulkea toistemme parasta etsien, toisiamme palvellen ja iloa tuoden.

Seija Helomaa
Kirjoittaja on Kiimingin vs. kirkkoherra

10. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 119: 129-136
1. lukukappale: Sananl. 14: 21-22, 25, 31
2. lukukappale: 2. Kor. 8: 9-15
Evankeliumi: Matt. 25: 14-30

Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä.

 

Ps. 119: 129-136
Sinun liittosi on ihmeellinen,
siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
  Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee,
  tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki,
minä janoan sinun käskyjäsi.
  Katso puoleeni, anna armosi –
  se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi,
älä anna minkään vääryyden vallita minua.
  Vapauta minut sortajistani,
  että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi.
Opeta minut tuntemaan käskysi!
  Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä,
  koska lakiasi ei noudateta.

 

Sananl. 14: 21-22, 25, 31
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,
autuas se, joka köyhää säälii.
Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan,
joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä,
valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa,
joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.

 

2. Kor. 8: 9-15
Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:

– Sillä, joka oli koonnut paljon,
ei ollut liikaa,
eikä siltä, joka oli koonnut vähän,
puuttunut mitään.

Matt. 25: 14-30
Jeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.

Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!

Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’

Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko