Helena Sahlgren ryhtyi ulkoiluystäväksi ja sai lenkkikaverin Rauha Väliviidasta

27.8.20

Ystävyys ei katso ikää, toteaa diakoniatyön kautta toisensa löytänyt kaksikko.


Teksti: Teksti ja kuva: Elisa Rasmusson .

Koko ikänsä liikuntaa harrastanut Helena Sahlgren sai kävelylenkillä ollessaan ajatuksen: olisipa mukava, jos rinnalla olisi juttukaveri kävelemässä.

Helena ilmoittautui Karjasillan seurakunnan diakoni Asta Leinoselle, joka lähti tutustumaan Helenan kanssa Rauha Väliviitaan.

Perillä Rauha totesi, että keitetäänpä kahvit! Silloin Helena tiesi, että heistä tulisi ystäviä.

Kerran viikossa mennään lenkille

Liikunta yhdistää Rauhaa ja Helenaa. Rauha on harrastanut muun muassa uintia, suunnistusta, ratsastusta ja hiihtoa. Nykyisin hän on kova penkkiurheilija.

Naiset käyvät kävelyllä noin kerran viikossa. Mitään etukäteen sovittuja aikoja ei ole, vaan mennään fiiliksen mukaan.

Korona-aika on rajoittanut näkemistä, mutta puhelimitse naiset ovat olleet yhteydessä.

Korona muistuttaa sota-ajasta

Rauha on jäänyt leskeksi vuosia sitten, ja asuu yksin. Korona-aikana kotoa ei ole voinut poistua, eikä kotiin päästää ketään. Kauppa-asioita on hoitanut oma poika. Rauha kertoo, että myös fysioterapia on ollut tauolla koronan takia, ja selkä on ollut kipeä.

Koronan aiheuttamat rajoitteet ovat tuoneet Rauhan mieleen sota-ajan, ilman pommien pauketta.

– Aika on ollut ahdistavaa. Koko ajan on odottava tunne, mitä seuraavaksi tapahtuu.
93-vuotiaan Rauhan muistot sota-ajasta ovat selkeitä, kuin kaikki olisi tapahtunut ihan äsken. Hän on kirjoittanut muistojaan myös paperille.

Helena kuuntelee mielellään Rauhan tarinointia ja muistoja vuosikymmenien varrelta.

– Ne ovat hienoja tarinoita, jotka pitäisi saada talletettua tuleville sukupolville, hän toteaa.

Kaikesta voi puhua

Kun Rauhalta ja Helenalta kysyy, mikä toisessa on parasta, he vastaavat kuin yhdestä suusta:

– Hän on ihana ihminen! Kaikesta voidaan puhua, ei tarvitse ujostella. Ja huumori, sitä meillä riittää! Mutta myös vakavia keskusteluja.

– Aina jää hyvä mieli kun tavataan tai soitellaan.

Naiset haluavat vielä lisätä, että Helena on Rauhan ystävä, ei hoitaja.

Rauha on kuulunut ennen eläkkeelle jäämistään seitsemän naisen ompeluseuraan. Naiset olivat vanhoja luokkakavereita ja naapureita. Nyt kaikki ompeluseuraan kuuluneet ovat kuolleet.

Käsityöt ovat olleet rakas harrastus, ja Rauhan käsissä on syntynyt puseroita, sukkia ja lapasia, sekä ristipistotöitä. Myös Helena harrastaa käsitöitä ja leipomista, nytkin kahvipöydässä on hänen valmistamaansa piirakkaa.

Ikäerolla ei ole merkitystä

Vapaaehtoisena ulkoiluystävänä toimiminen rikastuttaa elämää. Uuden ystävän löytäminen ei katso ikää.

– On ihanaa, että voi löytää ystävän, jonka kanssa jakaa paljon samaa, vaikka ikäeroa olisikin kymmeniä vuosia, todistavat Rauha ja Helena.

Ulkoiluystäviä kysytään diakoniatyöntekijöiltä kautta läpi vuoden. Ulkoiluystävänä toimimisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä seurakunnan diakoniatyöntekijöihin.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Anna palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Karjasillan seurakunta