Kohti yhteistä hyvää

26.8.20

Moni taho toivoo, ettei kirkko ottaisi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kirkko ei kuitenkaan saa koskaan vaieta yhteiskunnan epäkohdista. Sen on elettävä eniten päähänpotkittujen arjessa päivästä toiseen, kirjoittaa kolumnistimme Olli Kohonen.


Löysin kesän alussa minulle tyystin uuden puheenvuoron ”Kohti yhteistä hyvää”. Vuonna 1999 julkaistu kirkon tuolloisten piispojen kirjoitus hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta kosketti minua syvästi. Puheenvuoro on rohkea ja konstailematon, eikä sen tulkitsemiseen vaadita teologian tohtorin loppututkintoa.

Kirjoitus on mielestäni pääosin ajankohtainen. Se on jykevä luterilainen sosiaalieettinen viesti, jossa vaaditaan suitsia rahan vallalle ja muistutetaan siitä, kuinka elintasoerojen kasvu uhkaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.

Piispat toivat esiin myös huolensa siitä, kuinka köyhyyden pelko ajaa ihmisryhmiä toisiaan vastaan. Tämä ongelma on ajankohtaisempi kuin koskaan, koska vastakkainasettelusta syntynyt epätoivo ja jopa ihmisviha on tehnyt esimerkiksi rasismista arkipäivää.

”Kohti yhteistä hyvää” on huomionarvoinen myös nykypäivänä, jolloin monet tahot toivoisivat kirkon jättävän yhteiskunnalliset kannanotot tekemättä.

Jos kirkko ei voisi olla mitään mieltä tässä ajassa olevista asioista, olisi kyseessä aika arvoton ja tuota myöten tarpeetonkin laitos.

Tämä on mielestäni varsin erikoista, koska jo yksin evankeliumin pääviesti on antaa ääni ja kouriintuntuvaa lohtua kaikkein vaikeimmassa oleville ihmisille. Jos kirkko ei voisi olla mitään mieltä tässä ajassa olevista asioista, olisi kyseessä aika arvoton ja tuota myöten tarpeetonkin laitos. Paino sanalla laitos.

Selvää lienee, että kirkkomme keskeisin tehtävä on tuoda esiin Kristuksen pelastussanoma ja kristinuskon sanoinkuvaamattoman kaunis perusviesti armosta ja pyhyydestä täältä tuonpuoleiseen. Siihen me kristityt varmasti yhdymme kautta linjan.

Kirkko ei silti saa koskaan vaieta yhteiskunnan epäkohdista, vaan sen on elettävä eniten päähänpotkittujen arjessa päivästä toiseen.

Mutta kuten ”Kohti yhteistä hyvää” -puheenvuorossa todetaan, tarvitaan myös valtiota, joka suojelee heikkoja ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.

Sen hengen mukaista rohkeutta ottaa selkeästi kantaa myös tämänpuoleisen asioihin toivoisi myös nykyiselle piispakunnalle.

Kirjoittaja on sairaanhoitaja, filosofian maisteri ja Tuiran seurakuntaneuvoston jäsen

Kolumni: Tasa-arvoisen rakkauden soisi olevan suurin kirkossakin

Kolumni: Viha on modernin ikiaikainen polttoaine

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä Yleinen