Hartaus sunnuntaille 13.9.

Kun armo tulee luo

Kiitollisuus on tutkitusti suuri voimavara elämässä. Kiitollinen elämänasenne lisää onnellisuutta ja pidentää ikää.

Tässä tiedossa moni meistä varmaan toivoisikin, että osaisi olla kiitollisempi. Osaisi nähdä elämässään pienetkin ilon ja kiitollisuuden aiheet.

Usein kuitenkin tuntuu, että olenko liian turtunut näkemään niitä? Elämän vastoinkäymiset ja murheet kun niin helposti varjostavat kiitollisen mielen.

Elämän varjoja riitti parantumattomasti halvaantuneen Betesdan lammikon miehellä. Kenties kiitollisuuskin oli jo kauan sitten hiipunut hänen mielestään olemattomiin. Siinä hän kuitenkin yhä istui, 38 vuoden jälkeen, ja odotti olisiko kohta hänenkin aika parantua ja kiittää.

Sairas mies jaksoi toivoa vastoin kaikkea toivoa. Silti kun Jeesus kysyy, tahtooko hän tulla terveeksi, paljastaa hänen vastauksensa paranemisen mahdottomuuden. Hän on jo sairauden tuttava. Ei ollut ketään, joka auttaisi. Joku muu ehti parantaviin kuohuihin aina ensin. Terveeksi tuleminen oli riski, joka merkitsisi hänen elämänsä muuttumista. Pessimisti ei pety, oli ehkä helpompaa ajatella.

Mutta kun Jeesus tulee luokse, tapahtuu se, mikä oli mahdotonta. Hän nouseekin ylös, ottaa käsivarsilleen vuodematon, johon hän oli ollut kahlittuna koko elämänsä ajan ja kävelee omin jaloin.

Parannus tuli luokse, asettui sydämeen ja muutti koko elämän. Mitään ei tarvinnut tehdä. Armo tuli luokse, toi valon varjoihin, kiitoksen kaikkiin koitoksiin.

Mirjami Dutton
Karjasillan seurakunnen kappalainen

15. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 65: 2-6, 9 tai
Ps. 136: 1-9, 25-26
1. lukukappale: Jes. 24: 14-16
2. lukukappale: 2. Kor. 9: 6-15
Evankeliumi: Joh. 5: 1-15

Tämä pyhä puhuu kiitollisuudesta ja kiittämättömyydestä. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut heidän tahtomallaan tavalla, mutta hän halusi tehdä hyvää erotuksetta kaikille.

Ps. 65: 2-6, 9
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa!
Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle,
sillä sinä kuulet rukouksen.
Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat.
Syntimme ovat meille liian raskaat,
mutta sinä annat ne anteeksi.
Autuas se, jonka sinä valitset!
Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla,
temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille,
sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret
ja kaukaiset meren rannat.
Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi.
Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!

TAI

Ps. 136: 1-9, 25-26
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää jumalien Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on levittänyt maan vetten päälle.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki auringon hallitsemaan päivää.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Iäti kestää hänen armonsa!
Hän antaa ravinnon kaikille luoduille.
Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa!

Jes. 24: 14-16
Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,
he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.
Huutakaa siis lännessä
ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,
kunnioittakaa Herraa.
Meren saarilla ja rannoilla
kunnioittakaa Herran nimeä,
hänen, joka on Israelin Jumala.
Maan ääriltä saakka
me kuulemme laulujen kaikuvan
ylistykseksi Vanhurskaalle.

2. Kor. 9: 6-15
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.

Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!

Joh. 5: 1-15
Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.

Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.

Mutta se päivä oli sapatti. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.