"Olin aina miettinyt, kuinka minä ja Orajärven kylä liitymme toisiinsa"

Oululainen Esko Orajärvi aukaisee sukututkimusohjelman tietokoneeltaan. Esiin tulee äidin puoleiseen sukuun kuuluvien ihmisten nimiä, heidän syntymä- ja kuolinaikojaan sekä muita henkilöihin liittyviä tietoja.

Nimien määrä kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidemmälle suupolvien ketjussa edetään.
Orajärvi kertoo tallentaneensa sukututkimusohjelmaan tähän mennessä yli 100 000 henkilötietoa.

– Jos yhden ihmisen tietojen syöttämiseen menee noin minuutti, siitä voi jo laskea, kuinka paljon olen käyttänyt tähän aikaa, hän naurahtaa.

Kun kiinnostus herää, on päästävä loppuun saakka

Orajärvi on tutkinut sukuja kahden vuosikymmenen ajan. Omien vanhempiensa suvut hän on selvittänyt 1400-luvulle saakka.

Mutta ei uteliaisuus ulotu vain omiin juuriin. Kun Oulun Kärppiin tuli mielenkiintoista sukunimeä kantava pelaaja, Orajärvi selvitti hänen taustaansa.

Viimeksi käsittelyssä on ollut piispa Jukka Keskitalon suvun historia.

– Jokin asia vain alkaa kiinnostaa. Sen jälkeen pyrin tutkimaan aiheen loppuun saakka.

– Aina tietoa ei tietysti löydy ja se pitää vain hyväksyä, mutta aivan ensimmäisen ongelman kohdalla ei kannata luovuttaa. Periksiantamattomuus on yksi sukututkijan tärkeimmistä ominaisuuksista.

Sukututkimus tuottaa vuosien varrella valtavan määrän muistiinpanoja.

Yhä useampi selvittää taustaansa

Kiinnostus omien sukujuurien tutkimista kohtaan on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P. T. Kuusiluoma arvioi, että tavalla tai toisella sukutaustaansa selvittää toistasataa tuhatta suomalaista.

– Uutta potkua harrastukseen ovat tuoneet verkosta löytyvät sukupuupalvelut sekä geneettinen sukututkimus eli dna-kartoitusten tilaaminen.

– Sen sijaan omatoiminen sukututkimus tai sukuseuratoiminta eivät elä parhaimpia aikojaan.

Tietojen oikeellisuus kannattaa tarkastaa.

Tietoa löytyy useista lähteistä, luotettavuus on tärkeää

Verkossa olevat sukupuupalvelut, kuten MyHeritage, Ancestry ja FamilySearch ovat kansainvälisiä tietokantoja. Niihin voi rakentaa omaa sukupuutaan ja tehdä hakuja sukulaistensa löytämiseksi.

Verkon sukupuupalvelu myös vinkkaa henkilötiedosta, josta voi olla sukuaan tutkivalle hyötyä, euroja vastaan tosin.

Yhteen sukupuupalveluista on myös Esko Orajärvi kirjautunut. Sillä ei kuitenkaan ole hänelle suurta painoarvoa. Orajärvi hakee suurimman osan tiedoistaan sukututkimusohjelman lisäksi kirkonkirjoista ja erityyppisestä kirjallisuudesta kuten sukukirjoista ja henkilötietoja sisältävistä teoksista sekä muiden sukututkijoiden kokoamista aineistoista.

Niin Orajärvi kuin Kuusiluoma painottavat lähdekritiikin merkitystä.

– Varsinkin verkkopalveluissa tiedot voivat olla satunnaisten harrastelijoiden sinne syöttämiä ja siten virheellisiäkin, Kuusiluoma toteaa.

– Tietojen oikeellisuus kannattaa tarkastaa, sillä ei ole hauska vuosien tutkimustyön jälkeen huomata, ettei tämä ollut minun sukuani ollenkaan.

Sukututkimuksesta on tullut Esko Orajärvelle elämäntapa.

Täydellistä lopputulosta ei olekaan

Sukututkimuksen ajallisena takarajana pidetään usein 1540-lukua, sillä veroa maksaneista talonpojista on pidetty kirjaa siitä lähtien.

Kuusiluoma muistuttaa, että sukututkimus jää aina puutteelliseksi. Haasteita tulee usein jo kuudenteen polveen edetessä, sillä viimeistään siinä vaiheessa löytyy aviottomia lapsia, joita ei ole merkitty kirjoihin.

Dna-kartoituksista on näissä tapauksissa joskus hyötyä. Esko Orajärvi on teettänyt kartoituksen isänsä ja äitinsä suvuista.

– Dna-kartoituksilla historiassa pääsee kirjallisia tietoja pidemmälle. Henkilötietoja niillä ei saa, mutta esimerkiksi minulle on selvinnyt sukuni tulleen Suomeen Ruotsista todennäköisesti pohjoisen kautta.

Harrastus vei nopeasti mukanaan.

Yhtäläisyys paikannimeen sai aloittamaan

P. T. Kuusiluoman mukaan ihmiset kiinnostuvat juuristaan eri syistä. Yhdellä voi olla tarve rakentaa omaa identiteettiään, toinen on kiinnostunut historiasta. Esko Orajärvi alkoi tutkia sukuaan jäätyään eläkkeelle.

– Olin aina itsekseni miettinyt, kuinka minä liityn Pellossa sijaitsevaan Orajärven kylään ja siellä asuviin Orajärviin.

– Se selvisi nopeasti. Sen jälkeen harrastus veikin jo mukanaan.

Valmiina jo kymmenen sukukirjaa

Orajärvi on jalostanut hänelle kertynyttä tietoa myös muiden iloksi. Äitinsä eli Nivan suvusta hän on tehnyt kahdeksanosaisen, Väyläkirjojen kustantaman kirjasarjan. Lisäksi on syntynyt kaksi samaisen kustantamon julkaisemaa kirjaa pellolaisesta Enbusken suvusta.

Tällä hetkellä tekeillä on yhdeksäs osa Nivan sukukirjaa. Orajärvi on myös palannut aiheeseen, josta sukututkimuksen aloitti: isänsä sukuun.

– Minulla on valmiina luonnostelma ylitorniolaislähtöisen Orajärven suvun sukukirjaksi.

Oman sukunsa historian Esko Orajärvi on tallentanut kirjasarjaksi.

Mehukkaat tarinat värittävät nimien luetteloa

Suomen Sukututkimusseura on yrittänyt viime vuosina edistää kerronnallisuutta. Sitä, että suvuista kaivettaisiin esiin pelkän nimi- ja numerotiedon lisäksi myös kertomuksia.

– Tämä on neljäs vuosi kun järjestämme sukutarinakilpailun. Viime vuonna kilpailuun tuli seitsemisenkymmentä tarinaa, P. T. Kuusiluoma kertoo.

Sukututkimuksen harrastajalla on keinoja, joilla voi löytää herkullisiakin yksityiskohtia henkilöiden elämästä. Yksi aarreaitoista on käräjäpöytäkirjat.

– Niitä on laadittu 1620-luvulta lähtien. Pöytäkirjoissa kerrotaan tapahtumat, jotka ovat oikeussaliin johtaneet, Kuusiluoma vinkkaa.

Joskus kertomuksen saa aikaiseksi yhdistämällä ripauksen faktaa, hyppysellisen historiatietoa ja pienen mitallisen mielikuvitusta.

– Esimerkiksi jos iso osa perheen lapsista on kuollut muutaman kuukauden sisällä, voi siitä jo päätellä että perheessä on riehunut jokin tauti.

Esko Orajärvi on saanut omiin tutkimuksiinsa kerronnallisuutta löytämällä esiin tulleita henkilöitä muun muassa Samuli Paulaharjun kirjasta. Hän muistuttaa, että monessa suvussa kulkee tarinoita.

– Välillä kuulee juttuja karhunkaatajista, tietäjistä ja muista erikoisista persoonista.

Tuloksena historian tuntemusta ja löytämisen iloa

Mitä sukututkimus on antanut Esko Orajärvelle?

– Se on antanut selvyyden omista juurista. Samalla paikallishistorian tuntemukseni on laajentunut. Tutkimusten yhteydessä on ollut tarpeellista perehtyä esimerkiksi Nuijasotaan.

Työ on tuonut mukaanaan myös löytämisen iloa ja yllättäviäkin yhteyksiä.

– MTV teki kerran jutun ylitorniolaislähtöisestä henkilöstä, joka muutti Amerikkaan. Aloin tutkia asiaa ja selvisi, että kyseessä on minun neljäs serkkuni.

Jos jäit jutun alkua lukiessasi miettimään, paljonko Orajärvi on käyttänyt aikaa pelkästään henkilöistä kertovien sukutietokorttien täyttämiseen, niin kerrottakoon se tässä: 100 000 minuuttia on noin 70 vuorokautta.