Kuva: Kirkon kuvapankki / Sanna Krook

Hartaus sunnuntaille 1.11.

29.10.20

Pimeään syysiltaan syttyvät kynttilät heijastelevat sitä kirkkautta, jota kohti Jumalan lapset kulkevat.


Kerran kaikki kyyneleet pyyhitään

Ensi lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Lukemattomat kynttilät syttyvät hautausmailla ja muuallakin valaisemaan pimeää syysiltaa, kun muistamme poisnukkuneita rakkaitamme.

Edesmenneitten läheistemme muisto saa meidät usein ajattelemaan myös oman elämämme rajallisuutta. Katoavaisuuden tuntu saattaa koskettaa kipeästikin. Se saa meidät kaipaamaan elämäämme jotain ikuista ja pysyvää.

Pyhäinpäivän raamatuntekstit avaavat meille näkymän turvasta, joka kestää tästä ajasta ikuisuuteen. Päivän evankeliumi lupaa taivasten valtakunnan hengessään köyhille, lohdutuksen murheellisille ja ravinnon vanhurskauden nälkää ja janoa tunteville (Matt. 5:3–4, 6).

Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus, kuoleman voittaja, on meidän ainoa turvamme. Hän on turva, joka on totta jo tässä elämässä, ja joka kantaa meidät myös ikuisuuteen.

Kristuksen seurakunta on lähetetty julistamaan evankeliumia, ilosanomaa. Siinä Kristus ja hänen valtakuntansa lähestyvät meitä.

Saamme uskolla vastaanottaa ja omistaa ne omiksi aarteiksemme. Usko liittää meidät elävään yhteyteen Kristukseen ja toisiin kristittyihin. Jumalan lapsi saa katoavaisuuden keskellä elää todeksi pyhäinpäivän psalmin sanoja: ”Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra! Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.” (Ps. 89:16.)

Pimeään syysiltaan syttyvät kynttilät heijastelevat sitä kirkkautta, jota kohti Jumalan lapset kulkevat. Kerran toteutuu se päivä, jolloin pimeys väistyy, ja ”Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet” (Ilm.7:17).

Rauhallista ja siunattua pyhäinpäivää!

Klaus Kallioranta
Kiimingin seurakunnan kappalainen

 

22. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 46: 2-8
1. lukukappale: Jer. 15: 19-21
2. lukukappale: Room. 5: 1-11
Evankeliumi: Matt. 16: 1-4

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön.
Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

 

Ps. 46: 2-8
Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.
  Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
  vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat,
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
  Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
  Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
  Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
  maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.

Jer. 15: 19-21
Herra sanoi Jeremialle:
”Jos muutat mielesi,
minä otan sinut jälleen palvelukseeni.
Jos et puhu joutavia,
vaan puhut niin kuin puhua tulee,
saat jälleen olla minun suunani.
Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,
mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.
Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.
Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan,
ei se sinua voita,
sillä minä olen sinun kanssasi,
minä autan ja suojelen sinua,
sanoo Herra.
Minä pelastan sinut pahojen käsistä,
vapautan sinut väkivaltaisten kourista!”

 

Room. 5: 1-11
Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

 

Matt. 16: 1-4
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Lue lisää aiheesta:

Kiimingin seurakunta Kirkko ja usko