Huhtikuussa 2008 Toini Rantaa haastateltiin Rauhan Tervehdykseen. Juttu liittyi tuolloin käynnissä olleeseen Yhteisvastuukeräykseen, jolla kerättiin tukea kehitysvammaisten avoimille työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi.
Oulun seurakunnissa pääosin emäntäpalveluissa työskennellyt Ranta kerAtoi, että parasta ovat hyvät työkaverit. Nyt Ranta on töissä viimeisiä viikkoja, sillä hän jää eläkkeelle marraskuun alussa.
Miltä eläkkeelle jääminen tuntuu?
– Tuntuuhan se vähän haikealta. Syyskuun alussa tuli 21 vuotta Oulun seurakuntien palveluksessa. En ole ollut missään toisessa työssä niin kauaa, Ranta kehaisee.
Onneksi eläkkeelle jääminen ei tarkoita yhteydenpidon loppumista.
– Olen kaikille kertonut, että tulen katsomaan teitä tänne Keskustan seurakuntatalolle. Ja kehitysvammaisten ryhmiin aion myös mennä. Christalle jo lupasin tulla auttamaan joulupussien teossa, Ranta kertoo viitaten kehitysvammaistyön diakoniin Christa Moilanen-Hyttiseen, jonka kanssa häntä haastateltiin 12 vuotta sitten julkaistuun juttuun.
Syyskuussa Ranta juhli syntymäpäiviään. Keskustan seurakuntatalossa pidettyihin juhliin oli kutsuttu sukulaisten ja ystävien lisäksi myös työkavereita.
– Oli onnistuneet juhlat. Kakusta tykättiin kovasti, se oli sopivan makeaa ja kosteaa. Suolainen piirakkakin oli hyvää.
Mitä aiot tehdä eläkkeellä?
– Katson kotimaisia elokuvia televisiosta. Tykkään myös Agatha Christien Poirotista ja Marplesta, saksalaisista dekkareista ja luonto-ohjelmista. Neljäksi koetan ehtiä aina katsomaan Pieni talo preerialla -sarjaa.
Ystävät ovat tärkeitä. Heitä Toini Ranta haluaisi nähdä mahdollisimman usein.
– Ylikiimingissä asuu hyvä ystäväni, mutta sinne en ole nyt päässyt, kun on tämä koronatilanne. Olen kyllä kova soittelemaan puhelimella, aina lätisemässä.
Loppuvuoden kohokohtia on myös työkeskusten ulkopuolella käyvien, niin sanottujen avotyöntekijöiden, oma joulujuhla. Siellä Ranta on lukenut jouluevankeliumin jo monena vuonna. Sen hän on luvannut tehdä myös tänä vuonna.