Kaksi naista seisoo rinnakkain kerrostalojen kupeessa.

Kipu saa sanat näyttämöllä

20.10.20

Teatteriryhmä Peilikollektiivi työsti teoksen, joka kuvaa tuskaa. Esitys perustuu esiintyjien omiin ja heidän läheistensä kokemuksiin.


Teksti: Marita Ahlgren . Kuvat: Tero Takalo .

Mitä avioeron keskellä elävä sanoisi, jos hän kuvailisi tilanteesta aiheutuvaa kipua? Entä päihderiippuvaisen läheinen tai poika, jonka oma isä hylkäsi?

Muun muassa näissä elämäntilanteissa syntyvät tunteet saavat sanat ja pääsevät ääneen, kun teatteriryhmä Peilikollektiivi esittää teoksensa Kipu.

Esityksen tekstit perustuvat kivun henkilökohtaisesti kokeneiden henkilöiden kertomuksiin.

– Osa on lähtöisin meidän omista, osa läheistemme kokemuksista. Materiaalia on saatu esimerkiksi päiväkirjamerkinnöistä, kertovat näyttelijä Jonna Määttä ja ohjaaja Outi Huczkowski.

Kipu ja kärsimys yhdistävät ihmisiä

Tänä syksynä säännöllisen toiminnan aloittanut Peilikollektiivi on kahdeksan teatterista kiinnostuneen oululaisen ryhmä.

Kipu on ryhmän ensimmäinen yhteinen työ, joka sai ensiesityksensä Kalajoen kristillisen opiston Naisten viikonlopussa. Miksi ryhmä valitsi ensimmäiseksi projektikseen näinkin rankan aiheen?

– Peilikollektiivin on tarkoitus olla nimensä mukaisesti peili, jota vasten ihmiset voivat tutkia omia tuntojaan, taustoittaa Huczkowski.

– Kipu ja kärsimys ovat teemoja, jotka yhdistävät ihmisiä. Me kaikki koemme elämämme jossakin vaiheessa merkityksellistä kipua, teologin koulutuksen saanut ja tuottajana työskennellyt Huczkowski perustelee.

Olemme tottuneet siihen, ettei tietynlaisille tunteille ole sijaa. Siksi kivun sanoittaminen voi olla hankalaa.

Tuskalle voi olla vaikea löytää sanoja

Kipu-teos muodostuu monologeista, runoista ja draamasta. Mukana on myös musiikkia, maalauksia ja rukouksia.

Kivun ilmaiseminen ei ole aina helppoa.

– Kipu ja varsinkin henkinen kipu on henkilökohtaista. Kun lisäksi olemme tottuneet siihen, ettei tietynlaisille tunteille ole sijaa, kivun sanoittaminen voi olla hankalaa, Määttä ja Huczkowski sanovat.

– Tuska jää helposti ihmisen sisälle ja hän itkee sitä yksin.

Peilikollektiivi toivoo katsojien saavan esityksen kautta kiinni omista tunnoistaan. Samalla voi saada lohtua siitä, että myös muut kokevat samankaltaisia asioita.

Kun surulle antaa tilaa, se tekee työnsä.

Eroon pääsee vain kohtaamalla

Kivun astuessa elämään ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa: joko kohdata se tai väistää sitä.
Huczkowskin mukaan nopein tie on syöksyä kipua kohti.

– Kun esimerkiksi surulle antaa tilaa tehdä työnsä, se tekee sen. Suru parantaa ja eheyttää. Lopulta kokemuksen voi mieltää osaksi omaa elämäntarinaansa.

Kivusta kärsivän ihmisen menneisyys voi olla myös pienen kateuden aihe.

– Se, että tunnet kipua menetyksestä, tarkoittaa että sinulla on ollut joskus jotakin arvokasta.

– Joku toinen voi nähdä asian niin, että olet saanut kokea toiseen ihmiseen sen kaltaista yhteyttä, johon hänellä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta, Huczkowski muistuttaa.

Viimeiseksi jää toivo

Kipu-teosta työstettiin kaksi vuotta. Jonna Määttä toteaa sen olleen terapeuttinen prosessi. Esityksessä on mukana myös hänen tekstiään.
– Kun joku toinen käsittelee lavalla kokemustani, siitä tulee näkyvä. Samalla ymmärrän, että olen saanut eheytyä menneestä.

– Esitys muistuttaa siitä, että on hyvä antaa tilaa asioiden käsittelylle eikä täyttää aikaansa jollakin muulla.

Vaikka aihe on raskas, Määttä ja Huczkowski korostavat sen tarjoavan myös lohtua ja toivoa.

Siitä kertoo esimerkiksi tarina miehestä, joka palaa menneisyyteensä päiväkirjansa kautta, mutta ymmärtää elämänsä menneen sen jälkeen eteenpäin.

Kipu esitetään torstaina 29.10. klo 19 Voimalassa. Koronarajoitukset huomioiden paikalle mahtuu 70 henkilöä. Pääsylipun hinta sisältää kasvomaskin.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Anna palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä