Suomalaisten yleisin rukouselämän muoto on sanaton rukous.

Kirkon tutkimus nostaa tikun nokkaan muun muassa nuorten naisten muuttuneet arvot

28.10.20

Suomalaiset löytävät Jumalansa parhaiten luonnosta. Alle 30-vuotiaat liittävät yhä useammin uskonnonharjoittamiseen meditaation. Nuorten ja vanhempien naisten suhtautumisessa kirkollisiin toimituksiin on suuria eroja.
Kirkon uskonnollisuutta ja arvoja kartoittanut uusi nelivuotiskertomus julkaistiin tänään.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Pixabay (pääkuva) .

Suomalaisten uskonnollisuudessa painottuvat hiljaisuus ja luonto. Lähes puolet suomalaisista katsoo pääsevänsä lähempään yhteyteen Jumalan tai jonkin korkeamman kanssa liikkumalla tai oleskelemalla luonnossa.

Yksityiseen rukouselämään liittyy osalla suomalaisista meditaatio, yleisimmin jooga, hiljaisuuden retriitit tai pyhiinvaellukset. Meditaation harjoittaminen on yleistynyt eniten alle 30-vuotiailla ja millenniaaleilla. Milleniaalit ovat 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntynyt sukupolvi.

Neljännes suomalaisista kertoo rukoilevansa vähintään kerran viikossa ja kaikkiaan puolet suomalaisista vähintään kerran vuodessa. Kolmannes suomalaisista taas ei rukoile koskaan.

Rukoileminen on selvästi yleisin yksityisen uskonnonharjoituksen tapa verrattuna esimerkiksi hengellisen musiikin kuunteluun.

Tällaisia tuloksia selviää tänään keskiviikkona julkaistusta Uskonto arjessa ja juhlassa -tutkimuksesta. Kirkon tutkimuskeskuksen selvitys on osa kirkon nelivuotiskertomusta vuosilta 2016–2019.

Kyselyyn vastasi 4 065 suomalaista.

Suomalaisten henkilökohtaisessa arjen uskonnollisuudessa painottuvat hiljaisuus ja luonto. (Kuva Aarne Ormio/kirkon kuvapankki)

Naisten suhtautuminen rituaaleihin on muuttunut

Suomalaiset pitivät uskonnollista rituaalia tärkeimpänä kuolemantapauksen yhteydessä: kaksi kolmesta, eli lähes 70 prosenttia kyselyyn vastanneista piti sitä tärkeänä.

Lapsen syntymän ja avioliiton solmimisen yhteydessä uskonnollista rituaalia piti tärkeänä kolme viidestä, mikä on 60 prosenttia vastaajista.

Näkemykset kuitenkin vaihtelevat paljon eri ikäryhmissä. Esimerkiksi syntymän yhteydessä uskonnollista juhlaa piti tärkeänä neljä viidestä yli 70-vuotiaasta naisesta, mutta enää vain puolet alle 30-vuotiaista naisista.

Nuoremmalle sukupolvelle kirkolliset toimitukset, kuten kaste tai avioliittoon vihkiminen, eivät ole itsestään selviä. Niihin päädytään harkinnan kautta. Jos oma suhde kirkkoon on etäinen, henkilökohtaisen elämänkaaren tärkeisiin hetkiin ei välttämättä haluta kirkollista juhlaa.

Suomalaiset pitivät uskonnollista rituaalia tärkeimpänä kuolemantapauksen yhteydessä. (Kuva: Sanna Krook/Kirkon kuvapankki)

Lepo ei ole kadonnut pyhäpäivistä

Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa, miten suomalaiset viettävät sunnuntaita ja juhlapyhiä.

Valtaosa, noin 70 prosenttia suomalaista  kertoo, että heidän sunnuntain viettoonsa kuuluu useimmiten tai ainakin toisinaan lepo.

Sunnuntain viettoon kuuluvat yleisesti myös ruoanlaitto, harrastukset  sekä kaupassakäynti.  Alle 40-vuotiaista kolmannes käy kaupassa sunnuntaisin useimmiten, mutta yli 65-vuotiaista vain kahdeksan prosenttia.

Neljännes, hieman alle 30 prosenttia kyselyyn osallistuneista, ilmoitti seuraavansa jumalanpalveluksia radiosta, televisiosta tai netistä.

Lepopäiväksi mielletyn sunnuntain luonne on muuttunut, mutta se on yhä myös päivä, jolloin suomalaiset lepäävät viikon väsymystä pois. (Kuva: Sanna Krook/Kirkon kuvapankki)

 

Herättikö juttu sinussa kysymyksiä? Anna siitä toimitukselle palautetta.

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko