Miten suhtaudun maailmaan itseni ulkopuolella -kysymyksestä alkaa tasa-arvotyö

6.10.20

Tasa-arvoisempi kirkko syntyy vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, sanoo pastori Helena Kauppila, palkitun kirjan yksi kirjoittajista.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Mari Lähteenmaa, Anna-Mari Kilpijärvi (henkilökuva Helena Kauppilasta) .

Syyskuun loppupuolella jaetusta kirkon tasa-arvopalkinnosta saa osansa Tuiran seurakunnassa pastorina työskennellyt Helena Kauppila.

Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin kampuksen lehtori on yksi palkitun Taantuvan tasa-arvon kirkko -kirjan 14 kirjoittajasta.

Palkitussa kirjassa kysytään, onko sukupuolten välinen tasa-arvo taantumassa Suomen luterilaisessa kirkossa.

Kirkko pyrkii lisäämään sukupuolten välistä tasa-arvoa muun muassa tasa-arvopalkinnon avulla, mutta kirja puhuu taantuvasta tasa-arvosta. Miksi kehitys menee huonompaan suuntaan, Helena Kauppila?

– Syvin kuoppa on siinä, että kirkko on menettänyt saneluasemansa ihmisten elämään. Se on nähtävissä tutkimuksissa, jotka käsittelevät esimerkiksi kirkon jäsenyyttä tai esimerkiksi kasteiden ja vihkimisten määriä.

– Kirkko on uuden äärellä, mutta milloin tämä ymmärretään myös siellä, missä valtaa käytetään?

– Tasa-arvolla en tarkoita vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä naisten yhdenvertaista kohtelua kirkossa, vaan kaikkien ihmisten radikaalia tasa-arvoisuutta toisiinsa nähden.

– Tasa-arvossa on kysymys dialogisuudesta, vuorovaikutuksesta ihmisten kesken.

– Kirkon pitäisi pystyä muuttamaan luonnettaan: sen tulisi muuttua yksinpuhelua harrastavasta totuusyhteisöstä armoyhteisöksi, jossa käydään koko ajan keskusteluja ihmisten kanssa.

Helena Kauppila

Mitä esteitä tasa-arvoisemman kirkon tiellä on?

– Sen tiellä on monia rakenteellisia ongelmia, kuten erilaiset raamatuntulkinnalliset käsitykset, pappisvaltaisuus, herätyskristillisten liikkeiden vahva valta päätöksentekoelimissä sekä kirkon rakenteissa yleisesti asusteleva konservatiivisuus.

– Suhteen valtaan ja statukseen pitäisi muuttua, sitä ei pitäisi kenenkään haluta. Lisäksi pitäisi rakentaa perusluottamusta siihen, ettei jokaista eteen tulevaa uutta asiaa nähtäisi uhkana. Uskossa on kysymys ennen kaikkea luottamuksesta.

– Kirkollista vallankäyttöä pitäisi tutkia koko ajan valppaasti.

– Valitettavasti on sanottava, että kirkossa tapahtuu paljon sellaista, joka ei kestä katsetta esimerkiksi taloudessa, rekrytoinneissa ja hyvä veli- verkostoissa.

– Jos kysymyksiä vallankäytöstä nostetaan esiin, vastuussa olevat henkilöt hiljenevät eivätkä vastaa, tai jopa kieltävät ongelmien olemassaolon.

Onko tasa-arvossa ja yhdenvertaisuudessa mielestäsi eroja etelän ja pohjoisten seurakuntien välillä?

– On, totta kai. Pääkaupunkiseudulla osa moninaisuuden lukutaidosta tulee ikään kuin äidinmaidossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei täälläkin pitäisi jatkuvasti tehdä työtä tasa-arvon toteutumiseksi.

– Suurin osa tasa-arvotyöstä tehdään oman pään sisällä. Jos haluaa olla tasa-arvoinen, pitää olla jatkuvasti tietoinen, mistä käsin tekee omia havaintojaan.

– Hyviä kysymyksiä itselle ovat esimerkiksi, kuulunko valtaväestöön ja mitä sukupuolta olen. Mikä on seksuaalinen suuntautumiseni? Onko minun maailmassani kaikilla työpaikka, mukava asunto, perhe sekä rahaa matkustaa ja harrastaa?

– Olenko korkeasti koulutettu ja verkostoitunut? Onko minulla läheisiä, joiden puoleen voin tarvittaessa kääntyä?

– Ratkaiseva kysymys on, miten suhtaudun maailmaan, joka on itseni ulkopuolella. Peläten vai uteliaana?

 

Jos haluaa olla tasa-arvoinen, pitää olla jatkuvasti tietoinen, mistä käsin tekee omia havointojaan.

Helena Kauppila

 

Tasa-arvoa voi tehdä

2019 julkaistu Taantuvan tasa-arvon kirkko -teos on herättänyt aiempaa laajempaa keskustelua tasa-arvosta kirkossa.

Palkintoperusteissa kirjaa, 14 tekstin kirjoituskokoelmaa, kiiteltiin muun muassa siitä, että teos mainitsee käytännön toimia, joilla tasa-arvoa voidaan edistää kirkossa. Yksi keinoista olisi tasa-arvotilanteen jatkuva seuranta ja kehittäminen.

Tasa-arvopalkinnon saajat lahjoittavat palkintosumman, 5000 euroa, Sateenkaariyhdistys Malkukselle ja Kirkon Ulkomaanavun hankkeelle Nepalissa.

Kirjan toimitti Anni Tsokkinen. Oulusta kirjaan kirjoitti tuomiorovasti Satu Saarinen.

 

Heättikö juttu sinussa kysymyksiä? Haluatko kommentoida haastattelua toimitukselle. Se onnistuu tästä.

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Tuiran seurakunta Yleinen