Puolen Suomen kokoinen hiippakunta vietti 170-vuotisjuhlallisuuksia

18.10.20

Piispa Jukka Keskitalo toivoo, että Oulun hiippakunta tunnetaan muun muassa vahvasta diakoniatyöstä ja herätysliikkeistä, jotka ovat reagoineet ajan haasteisiin. Piispan mukaan pohjoisen hiippakunnan merkitys koko kirkossa voi tulevaisuudessa nousta. Syy tähän ovat korkeat kirkkoon kuulumisen prosentit.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Sanna Krook (Jukka Keskitalo ja piispan sauva) .

Historia muodostaa perustan ja pohjan tulevaisuudelle.

– Emme voi tietää minne olemme menossa, ellemme tiedä mistä olemme tulossa.

Näin totesi tänään sunnuntaina piispa Jukka Keskitalo Oulun hiippakunnan 170-vuotisjuhlassa Oulun tuomiokirkossa.

Hiippakunnan historian vaiheista piispa nosti esille muun muassa tsaari Nikolai I:n sanat Pohjoisen hiippakunnan perustamisjulistuksessa keväällä vuonna 1850.

Julistuksessa mainittiin – vanhahtavalla kielellä – sanat jumalisuuden oppi, valistus, hyvät tavat sekä nuorison ylöskasvatus taitoon ja kunnollisuuteen.

Tsaarin sanoihin liittyen Jukka Keskitalo totesi:

–  Jumalisuuden opissa edustuminen ilmaistaisiin hiippakunnan nykyisessä strategiassa varmaankin niin, että ihmiset rohkaistuisivat uskomaan Jumalaan ja osoittaisivat toisilleen lähimmäisen rakkautta sekä pitäisivät huolta luomakunnasta.

Piispan mukaan nuorison ylöskasvatus tarkoittaisi sitä, että hiippakunta tukee seurakuntia lapsi- ja nuorisotyössä, jotta kristillinen usko ja arvot olisivat monen nuoren elämän rakennuspuina.

– Eivät nuo Nikolai I:n ajatukset siis sinänsä vanhentuneita ole. Ehkäpä luemme niitä tarkemminkin, kun Oulun hiippakunta miettii uutta strategiaa ensi vuoden alussa, Keskitalo sanoi.

Piispa Jukka Keskitalo työpaikkansa, Oulun tuomiokapitulin pihamaalla.

Diakonia on ollut aina tärkeä asia pohjoisessa, niin myös tulevaisuudessa

Piispa Keskitalo palasi puheessaan myös vuoden 1943 traagisiin tapahtumiin.

–  Hiippakuntamme on ollut vaikeina aikoina jäsentensä rinnalla ilossa ja surussa. Tästä oli kysymys silloinkin, kun piispa Vallinmaa lähti sodan keskellä 1943 tarkastusmatkalle Inariin, ja sai surmansa Laanilan kylässä lähellä Saariselkää venäläisten desanttien hyökkäyksessä.

– Hiippakuntalaisten rinnalla olemisesta oli kysymys silloinkin, kun välittömästi sodan jälkeen poltetun Lapin kirkkoja rakennettiin uudelleen ja köyhille rajaseuduille jaettiin kirkon rajaseututyön kautta ruoka- ja vaatepaketteja.

–  Myös tulevaisuudessa Oulun hiippakunnan ja sen seurakuntien on hyvä tulla tunnetuksi vahvasta diakoniatyöstä, jossa ollaan ihmisten rinnalla, olivat he sitten koronan vuoksi konkurssin tehneitä yrittäjiä tai lomautettuja työntekijöitä tai yksin kodeissaan olevia vanhuksia.

Piispan toive on, että Oulun hiippakunnan elämänmenoa kuvaisi hyvin sana armo.

– Oulun hiippakunnankin keskeinen tulevaisuuden kysymys on se, miten tulkita ja sanoittaa evankeliumin pysyvää sanomaa Jumalan armosta ja syntien anteeksiantamuksesta siten, että se löytää kosketuspinnan ihmisten sydämissä.

”Rohkaisen herätysliikkeitä käymään läpi historiansa kipupisteitä”

Keskitalo kertoi uskovansa, että Oulun hiippakunta on herätysliikkeiden hiippakunta tulevaisuudessa samaan tapaan kuin se on ollut tähänkin saakka.

– Näen, että herätysliikkeillä on paljon annettavaa hiippakunnallemme. Paljon kuitenkin riippuu niiden kyvystä reagoida ajan haasteisiin ja käydä läpi omaan historiaansa sisältyviä kipupisteitä. Siihen herätysliikkeitä rohkaisen.

Keskitalo muistutti, että pohjoisen hiippakunnassa on useita seurakuntia, joihin kuuluu 90 prosenttia tai jopa enemmän kunnan asukkaista.

– Niinpä ajattelenkin, että jo puhtaasti suhteellisen jäsenosuuden perusteella Oulun hiippakunnan painoarvo ja merkitys koko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa voi tulevaisuudessa jopa nousta, kun jäsenmäärä on etelässä ollut voimakkaammassa laskussa.

– Tämän vuoksi en ole koskaan pitänyt oikeaan osuneena sitä iskulausetta, että kirkon tulevaisuus ratkaistaan Kehä III:n sisäpuolella. Se ratkaistaan toki sielläkin, mutta aivan yhtä hyvin sitä ratkaistaan Oulun, Kokkolan ja Rovaniemen kaduilla tai Kemin, Tornion ja Raahen tehdassaleissa ahertavien ihmisten elämänpiirissä.

– Kirkon tulevaisuutta rakennetaan Perhon pelloilla ja Limingan lakeuksilla, Koillismaan ja Lapin tuntureilla ja kylissä aina Käsivarren Lappia ja Tenon rantamaisemia myöten.

Musiikilla tärkeä osa,  juhla on katsottavissa virtuaalikirkossa

Juhlapuheen tuomiokirkossa piti piispa emeritus Samuel Salmi. Tärkeässä osassa juhlallisuuksia oli musiikki, jota esittivät Anna Näkkäläjärvi-Länsman sekä Oulun hiippakunnan oratoriokuoro Raimo Paason johdolla.

Kuoro esitti osia J.S. Bachin suurteoksesta, H-mollimessusta.

Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen tervehdyksen luki Pyhäjärven kirkkoherra Mirva Ahola.

Puheenvuoron käytti myös saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola Oulun yliopistosta.

Tervetulosanat esitti  tuomiorovasti Satu Saarinen.

Juhlasta on tallenne verkossa, www.virtuaalikirkko.fi

Oulun piispan sauva lahjoitettiin 1948 silloiselle piispalle Väinö Malmivaaralle.

 

Kirkon tulevaisuutta rakennetaan Perhon pelloilla ja Limingan lakeuksilla, Koillismaan ja Lapin tuntureilla ja kylissä aina Käsivarren Lappia ja Tenon rantamaisemia myöten.

Jukka Keskitalo

 

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

 

Veli-Pekka Lehtola lisätty juhlapuhujiin 20.05

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Yleinen