Suuri kysyntä läsnä oleville aikuisille

28.10.20

Oululaiset nuorisotyönohjaajat haluavat rippikouluista entistä laadukkaampia. Yksi keino tähän on supistaa ryhmäkokoja pienemmiksi, sanovat Anssi Putila ja Kaija Siniluoto.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Tero Takalo (pääkuva), Jussi Vierimaa/ Kirkon kuvapankki .

Korona rajoitti viime kesänä rippikouluryhmien kokoa, mutta normaaliaikoina Oulun seurakuntien rippikoululeirillä saattaa olla koolla jopa viitisenkymmentä nuorta ohjaajineen.

Niin kutsuttujen stereoleirien väkimäärä nousee isoksi, koska niissä yhdistetään kaksi ryhmää. Tällaiset ”massaleirit” ovat kirkon nuorisotyön ammattilaisten kritiikin kohde.

– Jos ryhmät olisivat pienempiä, saisimme rippikouluista nykyistäkin enemmän irti, uskoo Tuiran seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anssi Putila.

– Nuoret tulisivat paremmin kohdatuiksi yksilöinä ja voisimme saada ehkä myös nuorten vanhempia mukaan rippikoulutyöhön – ja nuorisotyöhön rippikoulun jälkeen.

Rippileirillä on liian usein kiireistä

Putila ja hänen työtoverinsa Kaija Siniluoto Oulun tuomiokirkkoseurakunnasta puhuvat rippikoulutyön vaikuttavuudesta ja laadun parantamisesta.

– Leireillä ei saisi olla kiire, kuten nyt usein on. Joskus olemme työntekijöiden kesken kutsuneet rippikoulutyötämme hirtehisesti eräänlaiseksi konfirmaatiokoneeksi, joka tuottaa konfirmoitavia nuoria, Putila kertoo.

– Kun nuorille on kunnolla aikaa, syntyy hyviä keskusteluja. Niissä nuori tulee kohdatuksi juuri sellaisena kuin hän on omine kysymyksineen.

– Tällaiset kohtaamiset saattavat tulla nuorelle mieleen myöhemmissä elämän käännekohdissa, joissa mahdollisesti puidaan myös kirkon jäsenyyden mielekkyyttä, Putila ja Siniluoto pohtivat.

Nuorisotyöntekijöiden toteamus liittyy kehitykseen, jonka mukaan entistä useampi 25–34-vuotias suomalainen tuntee olevansa etäällä kirkosta ja uskonnosta.

Jos ryhmäkokoja kutistettaisiin, eikö se tarkoittaisi lisää leirejä kesäisin?

– Ja sitä, että rippikoulutyöhön osallistuisivat nykyistä enemmän papit, kanttorit ja diakoniatyöntekijät, Putila toteaa.

Kun nuorille on kunnolla aikaa, syntyy hyviä keskusteluja

Takana erityinen kesä, mikä näkyy nuorisotyössä

Viime kesä oli koronan johdosta erityinen rippikoulutyössä. Monet seurakunnat peruivat turvallisuussyistä leirit kokonaan. Näin tehtiin muun muassa Oulussa ja osassa Oulun lähiseurakuntia.

Leirien sijaan nuoret osallistuivat päiväkouluihin, joita voisi kutsua eräänlaisiksi cityripareiksi.

Kaija Siniluodon mukaan leirien poisjääminen on näkynyt isoskoulutettavien määrissä tänä syksynä.

– Ilmoittautumisia oli aiempaa vähemmän, hän kertoo.

Korona-aika näkyy nuorten parissa muillakin tavoilla. Siniluoto työskentelee erityisesti alakouluikäisten parissa ja on työssään huomannut lasten kaipaavan kovasti niin toistensa kuin aikuisten seuraa.

– Vaikka he ovat kerhoissa paljon kiinni puhelimissaan, on niitäkin kiva näpelöidä kylkikyljessä toisten kanssa.

– Lapset haluavat juttuseuraa ja huomiota. He huutelevat ”Kaija, Kaija katso katso”. Sitten he esittävät minulle vaikkapa jonkun tanssiliikkeen, nuorisotyönohjaaja kertoo lämpimästi hymyillen.

Siniluoto uskoo, että läsnä olevan ihmisen ikävää selittää paljon koronaepidemiaan liittyvä kehotus varovaisuuteen lähikontakteissa, mutta myös ruutuajan lisääntyminen niin vanhempien kuin lasten arjessa.

Vaikka lapset ovat kerhoissa paljon kiinni puhelimissaan, on niitäkin kiva näpelöidä kylkikyljessä toisten kanssa.

Some houkuttaa, mutta sieltä halutaan myös pois

Myös Anssi Putila on huomannut nuorten tarpeen olla yhdessä muuallakin kuin verkossa.

– Poikkeusolojen alkaessa ja etäopiskelujen myötä nuoret hautautuivat entistäkin enemmän sosiaaliseen mediaan.

– Osa ymmärtää, ettei tällainen kehitys kenties ole hyväksi heille. Kysymys saattaakin jo olla, miten sieltä, verkkotodellisuudesta, pääsee pois.

– Some vetää ja kiskoo puoleensa samalla, kun nuorella on kaipaus livekohtaamisiin.

– Kevään jälkeinen aika on havahduttanut minutkin huomaamaan, miten arvokasta on, kun voimme tavata kasvokkain toisiamme.

Kysymys saattaakin jo olla, miten sieltä, verkkotodellisuudesta, pääsee pois.

 

Lyhyessä ajassa voi tapahtua paljon ja se stressaa nuoria

Putilan mielestä nuorille tulevaisuus näyttäytyy tällä hetkellä aiempaa epävarmempana pelkästään jo koronan vuoksi.

– Nuorilta vaaditaan muun muassa muutosherkkyyttä. He tietävät, että koronan vuoksi yksi päivä riittää muuttamaan vaikkapa heidän koulunkäyntinsä toisenlaiseksi.

– Tällainen tilanne stressaa.

Mitään taikatemppuja nuorisotyön ammattilaisilla ei ole nuorten tunnelmien hälventämiseksi, mutta läsnä olevia aikuisia he haluavat olla.

– Kuunteleville aikuisille on tarvetta erityisesti nyt, Putila ja Siniluoto sanovat.

Nuoret kaipaavat hengähdystaukoja

Nuorille Siniluoto ja Putila haluaisivat tarjota enemmän levähdyksen paikkoja.

– Nuoret kaipaavat hengähtämistä jatkuvasta suorittamisesta. Onko meillä seurakuntana tarjota heille ”köllöttelyä ja rötköttelyä”?

– Esimerkiksi isoskoulutuksissa ohjelmaa riittää. Tiivis tahti hidastaa pureutumista sellaisiin aiheisiin, jotka tarvitsevat aikaa noustakseen esille.

Pandemia on synnyttänyt uudenlaista nuorisotyötä verkossa. Onnistumisista kannattaa pitää kiinni, vaikka tautitilanne rauhoittuisikin, Putila ja Siniluoto sanovat.

Yksi esimerkki hyvästä verkkotyöstä on Oulussa järjestetty etärippikoulu. Se on tarkoitettu nuorille, joille lähiopetukseen osallistuminen ei ole esimerkiksi sairauden vuoksi mahdollista.

Onko meillä seurakuntana tarjota nuorille ”köllöttelyä ja rötköttelyä”?

Rippikoulut ovat suosittuja nuorten parissa. Viime vuonna rippikoulun kävi lähes 50 000 nuorta. Suosio oli hiukan kasvanut edellisvuodesta.

 

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Oulun tuomiokirkkoseurakunta Tuiran seurakunta Yleinen