Köyhä näyttäköön köyhältä

Köyhyyteen liittyy sitkeästi ennakkoluuloja ja vahvoja yleistyksiä. Köyhää saatetaan pitää laiskana ja saamattomana työnhaussa tai liian hyvin pukeutuneena varattomaksi.

Diakoniatyöntekijät kertoivat, millaisiin olettamuksiin heidän asiakkaansa törmäävät arjessaan. Asenteista ja ennakkokäsityksistä on muokattu tähän juttuun väitteitä, joita kommentoi Mirja Hänninen.

Hänninen toimii vertaistukiohjaajana ja kokemusasiantuntijana oululaisessa Hyvän mielen talossa.

Diakoniatyön apua koskevaan väitteeseen jutun lopussa vastaa diakoniatyöntekijä Riikka Ikonen Kiimingin seurakunnasta.

1. Köyhyys ei sulje ovia nyky-yhteiskunnassa, mikäli ihmisellä itsellään on pyrkimystä eteenpäin.

– Väite ei ota huomioon olosuhteita, joissa ihmiset elävät. Monet meistä saattavat olla eri tavoilla kuormitettuja. Perhe-elämässä voi olla sairautta, masennusta tai päihdeongelmaa ja väkivaltaa.

– Kuormitetun ihmisen kantokyky on kovalla koetuksella. Ongelmat syövät jaksamista.

– Onko siis ihme, jos tällaisissa olosuhteissa puuttuu pyrkimys mennä elämässään eteenpäin? Jo pelkkä olemassaolo voi vaatia suuria voimavaroja ja ponnisteluja.

– Surullista kyllä, monet tuntuvat ajattelevan, että köyhyyden syy on usein yksilön omissa valinnoissa, laiskuudessa ja osaamattomuudessa.

– Sen sijaan, että teemme olettamuksia muista, voisimme opetella kysymään, millä keinoilla pystyisimme auttamaan huonosti jaksavia lähimmäisiämme.

2. Ihmiset, jotka saavat avustuksia, kikkailevat niillä. Kun käy ruoka-avussa, säästyy rahaa muun muassa päihteisiin.

– Tämä väite niputtaa ihmiset määrättyyn muottiin. On heitäkin, jotka käyttävät tarjolla olevaa apua väärin, mutta yleistäminen leimaa pahasti suuren määrän ahdingossa eläviä.

– Kun ihminen joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja ja häpeää tilanteestaan, hän ei ehkä hae apua. Se voi tarkoittaa toivosta luopumista. Pahimassa tapauksessa ihminen voi päättää luopua omasta elämästään.

– Välinpitämättömyys on yksi tämän aikamme pahimpia vihollisia. Liian usein katsomme oikeudeksemme tuomita lähimmäisemme.

3. Köyhä ei saa omistaa lemmikkieläintä, autoa tai merkkivaatteita. Köyhän on hyvä näyttää köyhältä.

– Monille köyhyydessä elävälle juuri lemmikkieläin tuo lohtua, elämäniloa ja tarpeellisuuden tunteita. Kotieläin voi parhaimmillaan olla epätoivoisten ajatuksien keskellä syy, joka laittaa jatkamaan matkaa kaikesta huolimatta.

– Olisiko tällaisten ennakkoluulojen sijasta kysyttävä itseltä, miten pystyisin piristämään ihmistä, joka kamppailee taloushuolissa. Yksi piristyskeino voi olla odottamaton vaatelahja.

4. Nykyihmisiltä puuttuu solidaarisuus köyhiä kohtaan.

– Väitteen paikkansa pitävyyttä meidän pitää kysyä ensimmäiseksi itseltämme. Löytyykö minulta myötämielisyyttä kärsivää lähimmäistä kohtaan?

– Kykenenkö minä osaltani tukemaan ja auttamaan ihmistä, joka tänään tarvitsee apuani selviytyäkseen ja nähdäkseen toivon valoa toivottomuutensa keskellä?

5. Jokaisella on oikeus saada diakoniatyöstä juuri sellaista apua, jota on tullut hakemaan.

– Jokaisella on taustoistaan riippumatta oikeus pyytää apua diakoniatyöstä.

– Emme kuitenkaan aina pysty vastaamaan hätään ja avun tarpeeseen juuri sillä tavalla kuin ihminen itse toivoisi. Avun myöntäminen on aina harkinnanvaraista, eikä automaattista.

– Toisinaan ratkaisua ja apua vaativaan elämäntilanteeseen saatetaan hakea lyhytnäköisesti. Avun pyytäjä voi esimerkiksi ajatella, että pieni taloudellinen apu auttaisi häntä jaksamaan paremmin ja toisi iloa esimerkiksi läheisen ihmisen menetyksen synnyttämässä surussa tai muutoin raskaassa elämänvaiheessa.

– Jokaisessa tilanteessa on kuitenkin pyrittävä löytämään sellainen apu, joka kantaa pidemmälle.

– Raha ei aina ratkaise. Usein jo asioista ääneen puhuminen ja erilaisten ratkaisujen etsiminen yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa voi auttaa jaksamaan eteenpäin elämässä.