Hartaus sunnuntaille 13.12.

Rakkaus tuli ilman kenkiä

Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ’Kuka sinä olet?’ Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ’En minä ole Messias.’ ’Mikä sitten?’ he kysyivät. ’Oletko Elia?’ ’En ole’, Johannes vastasi. ’Oletko se luvattu profeetta?’ Hän vastasi: ’En.’ Silloin he sanoivat: ’Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?’ Johannes vastasi: ’Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.’

Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ’Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?’ Johannes vastasi: ’Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.’”

Vuonna 1951 Life-lehdessä julkaistiin kuuluisaksi tullut valokuva 6-vuotiaasta itävaltalaisesta orpopojasta, joka on saanut Punaiselta Ristiltä avustuspaketin toisen maailmansodan päätyttyä. Kuva on alun perin otettu joulukuussa vuonna 1946. Pieni poika puristaa iloisena uutta kenkäparia rintaansa vasten. Jalassaan pojalla on vanhat risaiset kengät.

Sanonta pyytää meitä kävelemään ensin jonkun toisen kengissä ennen kuin tuomitsemme tai arvostelemme. Avustusjärjestöjen kenkälahjoitusten varassa olevat ihmiset elävät elämää, jota suurin osa suomalaisista ei tunne.

Eräs asunnoton kertoi lehtihaastattelussa viime keväänä, että on usein joutunut ottamaan liian pienet kengät tai kulkemaan talvisin liian kylmissä kengissä.

Johannes Kastaja arveli, että olisi arvoton edes avaamaan Jeesuksen kengännauhoja. Odotettu messias ei ollut vielä saapunut ja Johannes oletti Hänen olevan niin kuin mikä tahansa mahtimies: isokenkäinen. Mutta Jeesus tulikin itse polvistumaan eteemme ja pesemään jalkojamme. Hän ei halunnut meitä kiillottamaan omia kenkiään. Sen jälkeen meidän olisi pitänyt ymmärtää: jos haluamme tulla suuriksi, meidän on nöyrryttävä ja palveltava toisia.

Rakkaus tunnistetaan parhaiten siellä, missä uusi kenkäpari puhki kuljettujen tilalle saa onnenkyynelet kihoamaan silmiin. Siellä missä on ostettu taas uudet kengät, koska mieli piristyy siitä hetkeksi, ei todellisuudessa tiedetä mistä kenkä puristaa.

Johannes halusi tasoittaa tietä todellisen messiaan tulla. Usein me emme kuitenkaan tunnista Rakkautta, sillä tämän ajan mahtavat ovat suutarin lapsia vailla kenkiä.

Nanna Helaakoski
Kirjoittaja on koiraihminen, ihmisihminen ja pappi

3. adventtisunnuntai

Psalmi: Ps. 85:9–14
1. lukukappale: 5. Moos. 18:15–19
2. lukukappale: Room. 16:25–27
Evankeliumi: Joh. 1:19–27 tai Joh. 3:26–30

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa – joulupaastossa.

Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.

Ps. 85:9–14
Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
  Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat,
  ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
  Uskollisuus versoo maasta
  ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän,
maa antaa satonsa.
  Herran edellä kulkee oikeus,
  se valmistaa tien Herralle.

5. Moos. 18:15–19
Mooses sanoi:
”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’ Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.’”

Room. 16:25–27
Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen.

Joh. 1:19–27
Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.”

TAI

Joh. 3:26–30
Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.”
Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”