Kuva: Pixabay

Hartaus vuoden ensimmäiselle päivälle

31.12.20

Ennen kuin valo voittaa, tulee kaikkein pimein hetki ja senkin jälkeen on vielä pitkään hämärää. Toivo syntyy kuitenkin pimeyden keskelle, muistuttaa Nanna Helaakoski.


Matt. 4:12–16

”Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
– Sebulonin maa ja Naftalin maa,
Meren tie, Jordanin takainen maa
ja muukalaisten Galilea –
kansa, joka asui pimeydessä,
näki suuren valon.
Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa,
loisti kirkkaus.”

Auton takapenkillä lapset kyselevät jatkuvasti, koska ollaan perillä, sillä he eivät osaa arvioida aikaa tai matkan määrää. Aikuinen tulee helposti kärsimättömäksi lapsen samana toistuvan kysymyksen edessä. Olemme unohtaneet miltä tuntuu, kun ei tiedä kuinka kauan on kauan.

Leskeksi jääneet ovat usein kysyneet minulta, kuinka kauan suru kestää. Kuinka kauan on edessä tätä pimeää, jotta voin taas nähdä valon. Ja samalla sureva saattaa uskoa, että ei näe valoa enää koskaan. Yö ja talvi ovat sellaista pimeää, jonka pituuden me osaamme arvioida. Mutta hänelle, joka valvoo yönsä murheista kudottu peitto yllä, yö on loputtoman pitkä. Vain hyvin nukuttu yö menee nopeasti.

Englantilainen lehti kirjoitti, että tilastojen mukaan suurin osa Englannin vauvoista syntyy kello 4 aamuyöllä. Samaan aikaan valvovat he, jotka eivät huoliltaan saa unta. Ja vaikka nukkuisikin, on ruumiinlämpö matalin kello neljän aikaan aamuyöllä ja elintoiminnot kaikkein hitaimmat. Jos elimistö on jo vanha ja hauras, ei välttämättä elä tämän tunnin yli. Pahimmat painajaiset saatetaan nähdä unirytmin mukaan tuolla samalla hetkellä. Se on suden hetki.

Vuoden vaihtuessa toivomme, että uudesta vuodesta tulisi väistyvää vuotta parempi. Varsinkin silloin, jos vanha vuosi toi suruja tullessaan. Tässä kuoleman varjon maassa jokainen toivoo uuteen vuoteen rokotetta. Mutta jokainen henkilökohtaisessa pimeydessä elävä odottaa, että suden hetki menisi ohi ja saisi syntyä uuteen elämään, jossa on valoa.

Ennen kuin valo voittaa, tulee kaikkein pimein hetki ja senkin jälkeen on vielä pitkään hämärää. Vain keinotekoisen valon voi napsauttaa päälle heti. Toivo syntyy aina pimeyden keskelle, niin kuin syntyi lapsi jouluyön pimeimpänä hetkenä.

Nanna Helaakoski
Kirjoittaja on koiraihminen, ihmisihminen ja pappi

 

 

Jeesuksen nimessä

Tammikuun ensimmäinen päivä sai kirkollisen sisältönsä jo ennen kuin sitä vietettiin kalenterivuoden vaihtumisen päivänä. Päivä on ns. joulun oktaavi (kahdeksas päivä, viikon kuluttua vietettävä jälkijuhla). Kuvaus Jeesuksen lapsuudesta on ehtinyt ympärileikkaukseen ja nimenantoon asti, ja siihen liittyen tekstit puhuvat Jeesuksen nimen merkityksestä. Muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei meille ole annettu. Jeesus-nimi merkitsee ’Herra on apu, Herra pelastaa’. Siihen nimeen on turvallista luottaa alkavana vuotena.

 

 

Psalmi: Ps. 8:2–10

Herra, meidän Jumalamme,
kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.
  Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi.
  Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan,
  ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
– mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
  Mikä on ihmislapsi!
  Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
  Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
  asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
  taivaan linnut ja meren kalat,
  kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme,
suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!

 

 

1. lukukappale Jes. 42:5–8

Näin sanoo Jumala, Herra,
hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki,
joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo
ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:
– Vanhurskaan suunnitelmani mukaan
minä, Herra, olen kutsunut sinut.
Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua.
Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton,
jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa
kaikkien kansojen valoksi,
avaamaan sokeat silmät,
päästämään kahlitut vankeudesta,
tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.
Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni.
Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta,
en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.

TAI

1. Moos. 8:13–22

Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut. Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva.
Silloin Jumala sanoi Nooalle: ”Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot. Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä.” Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos, ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista.
Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.
– Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylvö eikä korjuu,
ei vilu eikä helle,
ei kesä eikä talvi,
ei päivä eikä yö.”

 

2. lukukappale: Ap.t. 4:24–30

Kaikki alkoivat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa.
He sanoivat:
”Valtias, sinä joka olet luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on! Sinä olet antanut Pyhän Henkesi puhua palvelijasi Daavidin, meidän isämme, suulla:
– Miksi pakanat raivoavat,
kansat punovat turhia juonia?
Maailman kuninkaat nousevat vastarintaan,
hallitsijat liittoutuvat
Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.
Juuri näin on käynyt. Tässä kaupungissa Herodes ja Pontius Pilatus liittoutuivat pakanoiden ja Israelin kansan kanssa pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olit voidellut. He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt tapahtuvaksi. Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.”

TAI

Ilm. 3:7–8

”Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo Pyhä ja Tosi, Daavidin avaimen haltija, hän, jonka avaamaa ovea ei kukaan sulje, hän, jonka sulkemaa ovea ei kukaan avaa:
Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni.”

 

Evankeliumi: Matt. 4:12–16

Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
– Sebulonin maa ja Naftalin maa,
Meren tie, Jordanin takainen maa
ja muukalaisten Galilea –
kansa, joka asui pimeydessä,
näki suuren valon.
Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa,
loisti kirkkaus.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko