Kuva: Kirkon kuvapankki / Heli Mielonen

Hartaus sunnuntaille 10.1.

9.1.21

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste. Kristittyjen kaste jatkoi juutalaisten kasteiden tapaa, jossa yksinkertainen pesu tuotti tavallisen puhtauden lisäksi myös uskonnollista puhtautta.


Sinä olet minun rakas

Oulussa on toimitettu upotuskasteita kaupungin uimahallissa normaaliin aukioloaikaan. Tämä otsikko hämmensi muutama vuosi sitten. Voiko uimahallissa kastaa?

Kysymys kasteen, kastepaikan ja kastettavan sopivuudesta ei ole aivan uusi. ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?”, kysyi etiopialainen hoviherra apostoli Filippokselta. Filippos vastasi: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.” (Apt. 8:36–38)

Kristittyjen kaste jatkoi juutalaisten kasteiden tapaa, jossa yksinkertainen pesu tuotti tavallisen puhtauden lisäksi myös uskonnollista puhtautta.

Johanneskin kastoi vedellä parannukseen ja valmisti siten tietä Messiaalle. Jotakin silti muuttui. Nyt kaste merkitsi myös uskontunnustusta Jeesukseen ja uutta elämää hänessä. Kasteesta tuli salaisuus, jonka merkitys valkenee vasta vähitellen. Oikeastaan tämä valkeneminen tai ilmestyminen, epifania, alkoi jo Jeesuksen kasteesta, jossa Jumala Isä ilmoitti itsensä aivan erityisellä tavalla: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Luuk. 3:22)

Sama valkeneminen jatkuu edelleen. ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal 3:26–28) Siksi kysymyksen kasteajasta, -paikasta tai -tavasta ei tarvitse järkyttää. Kasteessa ei lopulta ole kysymys omista mieltymyksistä vaan Kristuksesta, johon kastetaan ja puetaan, ja Isästä, jonka lapsiksi Hengessä synnytään.

Mika K T Pajunen
​​​​​​​​​​​​​Kirjoittaja on luterilaisen ja anglikaanisen
kirkon pappi sekä teologian tohtori

 

 

1. sunnuntai loppiaisesta
Psalmi: Ps. 89:19–22, 27–30
1. lukukappale: 1. Moos. 9:12–16 tai Joos. 3:5–11, 17
2. lukukappale: Gal. 3:23–29
Evankeliumi: Luuk. 3:15–18, 21–22

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.

 

Ps. 89:19–22, 27–30
Herra on meidän kilpemme,
Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!

Näyssä sinä kerran vakuutit palvelijoillesi:
”Minä olen valinnut nuorukaisen kansan joukosta,
olen pannut kruunun sankarin päähän.
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin
ja voidellut hänet pyhällä öljylläni.

Minun voimani vahvistaa häntä
ja käteni on hänen tukenaan.
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni,
olet Jumalani, turvakallioni.’

Minä otan hänet esikoisekseni,
nostan kuninkaista korkeimmaksi.
Koskaan en ota häneltä pois armoani,
minun liittoni kestää horjumatta.
Minä annan hänen sukunsa säilyä iäti,
annan hänen valtaistuimensa pysyä
niin kauan kuin taivas kaartuu maan yllä.”

 

1. Moos. 9:12–16
Jumala sanoi vielä: ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.”

TAI

Joos. 3:5–11, 17
Joosua sanoi kansalle: ”Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra tekee teidän keskellänne ihmetekoja.” Papeille hän sanoi: ”Ottakaa liitonarkku ja kantakaa sitä kansan edellä.” Papit tekivät Joosuan käskyn mukaan. Herra sanoi Joosualle: ”Tänä päivänä minä vahvistan sinun asemasi israelilaisten johtajana. He saavat nähdä, että minä olen sinun kanssasi, niin kuin olin Mooseksen kanssa. Sano liitonarkkua kantaville papeille, että heidän on Jordanille tultuaan astuttava rantaveteen ja jäätävä siihen seisomaan.”

Joosua sanoi israelilaisille: ”Tulkaa tänne kuulemaan Herran, Jumalanne, sanat.” Sitten hän sanoi: ”Elävä Jumala on teidän keskellänne. Tämän te tiedätte siitä, että hän hävittää teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset. Herran, koko maan valtiaan, liitonarkku kulkee Jordanin yli teidän edellänne.”

Papit, jotka kantoivat Herran liitonarkkua, seisoivat kuivalla maalla keskellä Jordanin uomaa Israelin kansan kulkiessa joen yli kuivaa maata myöten, eivätkä he liikkuneet paikoiltaan, ennen kuin viimeinenkin israelilainen oli päässyt Jordanin yli.

 

Gal. 3:23–29
Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.

Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

 

Luuk. 3:15–18, 21–22
Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”

Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.

Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko