Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 24.1.

19.1.21

Parantaja tien päällä

Poissa hyvä, kotona paras. Suomalainen sananlasku on tunnettu muillakin kielillä. Kotiin tulemisessa on jotakin perustavanlaatuisen oikeaa. Sen tiesivät niin Jeesuksen vertauksen tuhlaajapoika kuin Aleksis Kiven veljessarjakin.

Nykyihminen on muuttanut sanontaa ja globaalin maailman kansalaisen koti on siellä, missä wi-fi (langaton verkko) yhdistyy ilman, että salasanaa tarvitsee erikseen antaa.

Sunnuntain evankeliumitekstissä ollaan Simonin ja Andreaksen sukutalossa. Ensi töikseen Jeesus parantaa Simonin vaimon äidin ja sitten vasta istutaan alas pitkän päivän jälkeen.

Kovin on tutun kuuloista. Korona-aikana kaupassa ei tosin sovi käydä kuumeisena. Vähintään lasten nälkä on ensin parannettava ennen kuin töiden jälkeen sopii kellahtaa sohvalle.

Jeesus oli aika kulkuripoika. Onneksi hänellä edes joskus oli jokin paikka, minne mennä.

Kapernaumissa ihmisillä on jos jonkinlaista vaivaa. Siinä mielessä se muistuttanee esimerkiksi nykyajan Kankaanpäätä tai mitä vain k-kirjaimella alkavaa kaupunkia.

Väkijoukko on tyytyväinen, kun Vapahtaja on kotona. Jeesus ei paljon kellokorttia kunnioita, kun väkijoukko kutsuu hänet vielä iltalöösiin työpäivän päälle.

Mieleen tulee psalminkirjoittajan ajatus Taivaallisesta Isästä: “Ei hän väsy, ei hän nuku, Hän on Israelin turva.” (Ps. 121) Sairaat paranevat ja ihmiset ovat onnellisia.

Aamulla Ihmisen Poika laittaa ykköstä silmään ja jatkaa matkaa. Muutkin tarvitsevat minua, hän sanoo oppilailleen ja karavaani kulkee eteenpäin.

Ehkä hän on tulossa juuri sinua tapaamaan.

Mikko Lehtovaara
Kirjoittaja on kirkon nuorisotyönohjaaja, basisti ja veneilijä

 

3. sunnuntai loppiaisesta
Psalmi: Ps. 102:16–23
1. lukukappale: 5. Moos. 32:36–39
lukukappale: 2. Kor. 1:3–7
Evankeliumi: Mark. 1:29–39

Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

 

Ps. 102:16–23
Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
kun Herra jälleen rakentaa Siionin
ja ilmestyy kunniassaan.
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.
Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

 

5. Moos. 32:36–39
Herra puolustaa kansaansa,
hän säälii palvelijoitaan,
kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa,
että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
Vastustajilleen hän sanoo:
”Missä ovat nyt teidän jumalanne,
missä se kallio, johon turvasitte?
Nouskoot nyt teitä auttamaan
ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan
ja juotitte juomauhrienne viinin!
Seiskööt ne teidän suojananne.
Näettehän nyt: minä olen ainoa,
ei ole muuta jumalaa minun rinnallani.
Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän,
minä lyön ja minä parannan,
minun vallassani on kaikki.

 

2. Kor. 1:3–7
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.

 

Mark. 1:29–39
Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.

Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko