Irkussa on taikaa

13.1.21

Terveysjohtaja Jorma Mäkitalo soitti gospelia, mutta hullaantui sitten irkkumusiikista.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Riitta Hirvonen .

Aluksi teinibändejä 1970-luvulla, sitten gospel-folkkia soittava yhtye nimeltä Perjantai.

Hengellisiä biisejä esittävä kokoonpano syntyi 1980-luvun alkupuolella Tuiran seurakuntanuorten parissa.

Perjantain lopettaessa soittonsa kehittyi osittain samojen musiikkiharrastajien parissa bändi Irish Friday.  ”Henksu” musiikki vaihtui 90-luvulla irlantilaiseen folkiin, ja gospelkonserteista perjantailaisille tutuksi tulleet esiintymislavat toisenlaisiksi.

Jos historiaa hieman oikaisee, voi todeta, että Jorma Mäkitalon seuraava bändi Irish Fridayn jälkeen oli The Soap Pig.

Sen esittämää irkkumusiikkia voi yhä kuulla esimerkiksi The Irish Festival of Oulu -tapahtumassa, mutta joukko on esiintynyt myös Irlannin saarella, rakastetun kansanmusiikin syntypaikoilla.

Perinteiset irlantilaissävelmät ovat Mäkitalon ”juttu”. Hän puhuu irkkumusiikin kummallisesta taikuudesta. Se vangitsee helposti niin soittajat kuin yleisön, Mäkitalo sanoo.

Korona laittoi soittamisen tauolle

Oulun kaupungin terveysjohtaja Jorma Mäkitalo ei kerro soittoharrastuksestaan menneessä aikamuodossa, vaikka koronavirusepidemian vuoksi kiireet ovat pakottaneet laittamaan soittamisen tauolle.

– En ole vuosikymmeniin soittanut niin vähän kuin viime kuukausina, hän harmittelee.

– Olen tehnyt korona-aikana valinnan, että säilytän urheiluharrastukseni irtautuakseni työasioista.

– Mutta soittaminen ja erä tennistä toimivat samalla tavalla. Niiden äärellä keskityn vain tekemiseeni. Vartissa olo kevenee ja aivot kytkeytyvät ”eri tilaan”.2

Jorma Mäkitalon soittimiin liittyy tarinoita. Kuvan kitara on hankittu 1970-luvulla, ja jos Mäkitalo siitä joskus luopuu, ostajaehdokas on jo tiedossa.

Perjantain musiikissa vaikutteita folkista ja roots-tyylistä

Kun Mäkitalo muistelee Perjantai-yhtyettä yli kolme vuosikymmentä sitten, hän ryhtyy puhumaan lahjakkaista Pyykön sisaruksista Raijasta ja Pirjosta. Siskokset soittivat 80-luvulla Tuiran seurakuntanuorissa.

Mäkitalo muistaa, että hän alkoi säestää kaksikkoa kitaralla ja osallistui ystävineen myös biisien tekoon.

Bändin folk-tyylinen gospelsoitto ammensi vaikutteita amerikkalaisesta folk- ja rootsmusiikista.

– Perjantain kaltainen bändi oli tuolloin harvinaisuus Oulussa.

Kansanmusiikkikurssi teki vaikutuksen

Mäkitalo pitää yhtenä musiikillisena käännekohtana elämässään irlantilaisen ja amerikkalaisen kansanmusiikin kurssia Haapavedellä.

– Retkahdin siellä kunnolla irkkumusiikkiin. Se oli tarunhohtoinen viikko.

– Meitä opettivat taidokkaat opettajat ja iltaisin esiintyi eri kokoonpanoja.

– Kun tulin kurssilta takaisin, ehdotin intoa täynnä Pyykön Raijalle, että eikö me ryhdytä soittamaan irkkua.

Mäkitalo joukkoineen alkoi koota ympärilleen Irish Friday -yhtyettä vanhoista ja uusista tutuista.

Soitto, laulu ja runous nivoutuvat hienoksi kudelmaksi

Kun Irish Fridayn yhteissoitto myöhemmin hiipui, Mäkitalo jatkoi soittamista ja laulamista samanhenkisissä bändeissä.
Näissä piireissä syntyi The Soap Pig, jossa Mäkitalo soittaa mandoliinia ja laulaa.

Mäkitalo on ollut mukana järjestämässä suureen suosioon noussutta irkkufestivaalia Oulussa.

– Mutta sivuroolissa, hän tarkentaa.

– Pienimuotoisesta tapahtumasta on kasvanut vuosien aikana iso juttu. Irish Festival of Oulu -tapahtuman johtaja Brent Cassidy on tehnyt siinä valtavan työn.

– Oulussa on nähty irkkumusiikin kirkkaimpia tähtiä. Samoja, jotka esiintyvät vaikkapa New Yorkissa, hän kertoo.

Mäkitalo kuvailee perinteisiä irlantilaisia sävelmiä kauniiksi käsityöksi.

– Kun instrumenttien soitto, laulu ja runous nivoutuvat yhteen, syntyy silmien edessä eräänlainen hieno kudelma, käsintehdyn musiikin upea maalaus tai veistos.

– Klassisen musiikin hienouteen kuuluvat nuoteista soittaminen ja teknisen osaamisen täsmällisyys. Kansanmusiikki ei ole samalla tavalla määrämittaista ja säädeltyä.

– Tekniikan ei tarvitse siinä olla niin hiottua, mutta silti taika on valmis syttymään.

Kun instrumenttien soitto, laulu ja runous nivoutuvat yhteen, syntyy silmien edessä eräänlainen hieno kudelma, käsintehdyn musiikin upea maalaus tai veistos.

 

Omaperäinen Perjantai inspiroi

Jutun kirjoittaja, toimittaja Riitta Hirvonen muistelee Perjantai-yhtyettä

Olin 1980-luvulla töissä Kuusamon seurakunnassa. Teimme tuolloin nuorten kanssa retkiä muun muassa Oulugospel-tapahtumaan. Näimme lavoilla monia bändejä, joista yksi on jäänyt erityisesti mieleeni.

Muistan hyvin, että fanitin Perjantai-yhtyettä. Se oli persoonallinen kokoonpano. Tykkäsin sen folktyylisestä gospelista.

Opin tietämään, keitä fanittamani perjantailaiset olivat.

Kitaraa yhtyessä soitti Jorma Mäkitalo.

Mäkitaloa on haastateltu oululaislehdissä tuhkatiheään maaliskuusta lähtien, sillä hän työskentelee kaupungin terveysjohtajana. Vaikka terveysjohtajan koronaviestit ovat usein vakavan ja viisaan varottavaisia, yhdistän Mäkitaloon myös iloisuuden.

Perjantain hyväntuulinen soitto kertoi minulle aikoinaan, mistä kristinuskossa pohjimmiltaan on kyse: ilosta. Kun hyvän musiikin antaa viedä mennessään, saa siitä valtavasti energiaa moneen hyvään asiaan ja hyvän tekemiseen.

Tämän koimme elävästi kuusamolaisnuorten kanssa Perjantain keikoilla.

Kuva on otettu 3.11.2006 julkaistusta Kalevan verkkojutusta, jossa kerrottiin Perjantai-yhtyeestä.

 

Jutusta voi antaa palautetta.

 

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Näkemyksiä Yleinen