Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 17.1. – Vapautus ahtaalla oleville

14.1.21

Kokonainen sukupolvi janoaa kaikista eniten tämän kuulemista omalle kohdalle: sinä kelpaat, sinä riität.


Luin äskettäin erään suositun kolmekymppisen bloggaajan kirjoittaman kirjan, jossa hän kertoo burnout-kokemuksistaan ja niistä toipumisesta. Siitä, millaista on, kun elämä tuntuu tauottomalta aitajuoksulta, jatkuvalta kamppailulta häpeän ja riittämättömyyden tunteiden kanssa.

Hätkähdyttävää oli kirjoittajan huomio siitä, että hänen tuttavapiirissään ei ole ainoatakaan, joka ei joko olisi kokenut burnoutia tai olisi lähellä sitä.

Minun sukupolveani on kutsuttu pullamössösukupolveksi. Sama väheksyvä puheenparsi kohdistuu myös itseäni nuorempiin millenniaaleihin. He ovat kuulemma individualisteja, elämysten perässä juoksijoita ja kykenemättömiä sitoutumaan. Sättimisellä lisätään heidän kuormaansa. Ette osaa olla onnellisia, vaikka kaikkea on tarjolla. Nyt ryhtiliike!

Kirjassa millenniaali itse kuitenkin kertoo, että kokonainen sukupolvi janoaa kaikista eniten tämän kuulemista omalle kohdalle: sinä kelpaat, sinä riität.

Päivän evankeliumissa tehtäväänsä aloittamassa oleva Jeesus lukee ääneen ohjelmajulistuksensa: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Kirkosta ja kirkossa käydyn keskustelun perusteella saa helposti sen kuvan, että uskossa on kyse toisten käytöksen vahtimisesta. Ei ole.

Uskossa on kyse vapautuksesta.

Vapautuksesta kaikilla tavoin ahtaalla oleville. Elämää muuttavasta vapautuksesta.

Usko antaa uupumukseen voimaa. Häpeään hyväksytyksi tulemista. Syyllisyyteen armahdusta. Toivottomuuteen uusia näköaloja. Pelkoon luottamusta.

Päivi Vähäkangas
Kirjoittaja on kirkon ulkoasiainosastolla työskentelevä pappi ja teologian tohtori

 

 

 

2. sunnuntai loppiaisesta
Psalmi: Ps. 105:2–5, 39–42
1. lukukappale: Jes. 62:1–32.
lukukappale: Tit. 1:1–3
Evankeliumi: Luuk. 4:16–21 tai Mark. 1:14–15

Kirkkovuodessa siirrytään Jeesuksen lapsuudesta hänen julkisen toimintansa alkuun. Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja.

 

Ps. 105:2–5, 39–42
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään.
  Ylistäkää hänen pyhää nimeään.
  Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan.
  Muistakaa aina hänen ihmetyönsä,
  hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa.
Herra levitti pilven heidän verhokseen
ja pani tulen valaisemaan yötä.
  He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä
  ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä,
vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
  Herra muisti pyhän lupauksensa,
  jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.

Jes. 62:1–3
Siionin tähden minun on puhuttava,
Jerusalemin takia en voi vaieta,
ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko
ja pelastus kuin leimuava soihtu,
ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi
ja kuninkaat sinun kirkkautesi.
Sinä saat uuden nimen,
jonka Herra itse lausuu julki,
ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä,
kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.

 

Tit. 1:1–3
Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.

 

Luuk. 4:16–21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

 

TAI

Mark. 1:14–15
Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko