Hartaus sunnuntaille 28.2.

Syntinen sai armon

Kristinopin mukaan rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Usko taas on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy.

Jeesus kohtasi maallisen vaelluksensa aikana monenlaisia ihmisiä. Immanuel Granberg on kuvannut maalauksessaan Muhoksen kirkon sakastissa Jeesuksen ateriahetken Simon fariseuksen kodissa.

Aterian katkaisee kutsumattoman vieraan, syntisen naisen, saapuminen Simonin kotiin. Pöytävieraat näyttävät kauhistuvan tätä tapahtumaa.

Nainen polvistuu Jeesuksen jalkojen juureen ja itkee syntisyyttään. Hän kastelee kyynelillään Jeesuksen jalat ja kuivaa ne päänsä hiuksilla.

Taiteilija kuvaa maalauksessaan, kuinka Simonin ja muiden pöytävieraiden silmät pullistuvat isoiksi, kun he näkevät ja kuulevat, miten Jeesus kohtelee tuota syntistä naista. Jeesus sanoo naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraiden katseet paljastavat syvän paheksunnan Jeesuksen käytökseen. Mutta naisen hiljaiset rukoukset oli kuultu ja hän oli löytänyt Vapahtajan.

Jeesus opettaa pöytävieraitaan, että joka saa paljon anteeksi, myös rakastaa paljon. Vieraat olivat mielestään onnistuneet elämässään paremmin, mutta heillä ei ollut anteeksiantavaa sydäntä syntistä kohtaan. Heiltä puuttui Jumalan armahtavan rakkauden tunteminen.

Meidänkin on joskus vaikea ymmärtää Jumalan armojärjestystä. Tahdomme käydä kauppaa Jumalan kanssa: kun minä teen parhaani, niin Jumala tulee vastaan ja antaa pienet rikkomukseni anteeksi. Mielessämme asuu lujasti farisealainen elämänasenne. Me kaikki olemme kuitenkin tehneet syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin.

Me pyydämme Isä meidän -rukouksessa: anna meille meidän syntimme anteeksi, tulkoon sinun valtakuntasi.

Jumalan valtakunta lähestyy meitä anteeksiantamuksen sanomalla. Siinä saamme vastauksen rukoukseemme. Jumala on valmistanut meille pelastuksen Jeesuksen kautta. Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.

Omakohtainen usko puhdistaa ja uudistaa sydämemme. Silloin meiltä riittää myös armoa ja anteeksiantamusta kaikkia ihmisiä kohtaan.

Pekka Kyllönen
Muhoksen seurakunnan vs. kappalainen

2. paastonajan sunnuntai
Psalmi: Ps. 25:1–10
1. lukukappale: 1. Moos. 32:23–32
2. lukukappale: Jaak. 1:2–6
Evankeliumi: Luuk. 7:36–50

Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.

Ps. 25:1–10
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä,
älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä,
älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden,
hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä,
hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.

1. Moos. 32:23–32
Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä.

Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. Hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.

Jaak. 1:2–6
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.

Luuk. 7:36–50
Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.

”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”