Hartaus sunnuntaille 14.3.

Anna meille jokapäiväinen leipämme

Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Martti Luther kehottaa meitä katsomaan viljalakeuksille; ellei Jumala kasvattaisi, siunaisi ja vainioita varjelisi, ei meillä olisi mitä pöytään laittaa.

Mutta ei siinä kaikki. Jokapäiväiseen leipään kuuluu ruumiin ravinnon lisäksi koti, terveys, ystävät, esivalta, uskolliset naapurit ja muu senkaltainen. Unohdammeko, että tämä kaikki tulee Jumalalta, ja on hänen isällistä hyvyyttään?

Elämän leipä on sunnuntaimme aihe. Jeesus sanoo: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, jotta maailma saisi elää.”(Joh.6:51)

Ajatuksissamme olemme jerusalemilaisessa yläsalissa, nauttimassa pääsiäisateriaa Jeesuksen ja opetuslasten kanssa. Jeesus ottaa leivän, taittaa siitä palasen ja kehottaa syömään: tämä on minun ruumiini. Sitten hän ottaa viinimaljan ja kehottaa juomaan: tämä on minun vereni, joka vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Leipä ja viini, Kristus on niissä.

Ehtoollinen on sinua, minua, kaikkia varten. Vapahtajamme ottaa vastaan uskossaan heikot, uskossaan vahvat, epävarmat, kaikki. Siinä saamme kohdata Vapahtajamme, joka antoi itsensä meidän puolestamme. Siinä hän itse ravitsee meidät.

Ehtoollispöydästä saamme nousta armahdettuina, vapautettuina, ravittuina omaan arkeemme, toisten ihmisten pariin, jakamaan siitä hyvästä, mitä olemme saaneet.

Leipäsunnuntai muistuttaa meitä siitä, että Jumala huolehtii ajallisista tarpeistamme ja siitä, että Hän ”on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh.3:16).

Riitta Kentala
Kirjoittaja on Oulujoen seurakunnan lehtori

4. paastonajan sunnuntai
Psalmi: Ps. 84:6–10, 13
1. lukukappale: Jes. 55:1–3
2. lukukappale: Ilm. 21:6–7
Evankeliumi: Joh. 6:48–58

Tätä pyhää on sanottu puolipaastosunnuntaiksi, sillä se sijaitsee keskellä paastonaikaa. Toinen nimitys on leipäsunnuntai, koska päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville. Sisällöltään tämä sunnuntai sivuaa kiirastorstain aihepiiriä.

Ps. 84:6–10, 13
Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
  Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
  sinne puhkeaa virvoittava lähde,
  ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
  Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
  älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!

Jes. 55:1–3
Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen!
Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää,
ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää,
vaihdatte työstä saamanne palkan
siihen, mikä ei tee kylläiseksi?

Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin,
te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni,
kuulkaa, niin te saatte elää!
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne
ja lupaan olla liitossani uskollinen,
niin kuin olin uskollinen Daavidille.

Ilm. 21:6–7
Valtaistuimella istuva lausui: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.”

Joh. 6:48–58
Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”

Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.

Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
.