Kuva: Pixabay

Hartaus pääsiäispäivälle 4.4.

31.3.21

Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista. "Uuteen siirtyminen ei onnistu ihmiseltä ilman uskoa. Tosiasia maailmasta jättää kokonaisuuden vajaaksi. Perhosen toukan pitää kuolla, jotta perhonen voi syntyä", kirjoittaa Rebekka Naatus.


On aika huutaa keväthuuto Ronjan kanssa

Keväällä on helppo nähdä, että kuollut on kuollutta. Sellaisenaan se ei palaa.

Pääsiäisen kertomus (Luuk. 24:1–12, Joh. 20:1–10 ja Matt. 28:1–8) on sekä kylmä suihku että jännittävä lupaus sellaisesta, minkä ei pitänyt olla mahdollista.

Kaikki mikä on tapahtunut, on mennyttä: jos etsii elävää, on turha tuijottaa kiveä, jonka taakse ristillä tapettu Jeesus vietiin. Pääsiäinen ei sijoitu sattumalta kevääseen, vaan se ajoittuu kohtaan, jossa kuolleen näköisestä luonnosta tulee yhtäkkiä taas elävää.

Astrid Lindgrenin kirjassa Ronja Ryövärintytär kohtaa tämän hetken näin: ”Minun oli huudettava keväthuuto, muuten halkean.”

Jeesuksen ystävät ramppaavat vuoron perään haudalla katsomassa, että ihanko todella hauta on tyhjä. Pari päivää aiemmin hengiltä ruhjottua Jeesusta ei näy missään. Hän on onnistunut mahdottomassa ja herännyt henkiin. Uusi vaihe on alkanut.

Ja tämä sitten muka pitäisi uskoa?

Uuteen siirtyminen ei onnistu ihmiseltä ilman uskoa. Tosiasia maailmasta jättää kokonaisuuden vajaaksi. Perhosen toukan pitää kuolla, jotta perhonen voi syntyä.

Harvalle ihmiselle tämä kuitenkaan riittää maailmanselitykseksi.

Jo ensimmäiset jäljet ihmisen kulttuurista paljastavat, että kuolema ei ole ollut meille raja.

Perhosen kuoren ja perhosen siiveniskun välillä tapahtuu enemmän kuin metamorfoosi, tai toisin päin: metamorfoosi ei ole vain fyysinen muodonmuutos. Vastasyntyneen perhosen siivenisku on runoutta ja mystiikkaa; se on uskoa siihen, mitä ei voi kokonaan selittää.

Jeesuksen ruumis ei jäänyt hautaan mätänemään, vaan tapahtui jotain, jonka varassa edelleen kuka tahansa voi kävellä kuolemaa kohti. Meidän ei tarvitse onnistua mahdottomassa, riittää että Jeesus teki sen. Sen kun vain menemme perässä silmät sirrissä kohti pääsiäisen aurinkoa, täysikuuta, heräävää kevättä ja valoa, jolle ei ole loppua.

Rebekka Naatus
Kirjoittaja on helsinkiläisen Kallion seurakunnan viestintäpäällikkö

 

Pääsiäispäivä
Psalmi: Ps. 118:15–23 (24)
1. lukukappale: Hoos. 6:1–3 tai Jes. 25:8–9
2. lukukappale: 1. Kor. 5:6–8
Evankeliumi: Matt. 28:1–8

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

Ps. 118:15–23 (24)
Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
  Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
  Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
  Hän kyllä kuritti minua
  mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
  Tämä on Herran portti,
  josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
  Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
  on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
  (Tämän päivän on Herra tehnyt,
  iloitkaa ja riemuitkaa siitä!)

Hoos. 6:1–3
Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa,
hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös,
ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme,
pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa
kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade,
kuin kevätsade, joka kastelee maan.

TAI

Jes. 25:8–9
Kuolema on nielty ainiaaksi.
Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet
ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä
kaikkialla maan päällä.
Näin on Herra puhunut.
Sinä päivänä sanotaan:
”Tämä on meidän Jumalamme!
Häneen me panimme toivomme,
ja hän pelasti meidät.
Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme,
iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.”

1. Kor. 5:6–8
Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.

Matt. 28:1–8
Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Mikäli pääsiäisyönä ei ole vietetty jumalanpalvelusta, voi evankeliumitekstinä vaihtoehtoisesti olla Mark. 16:1–8.

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko