Kuva: Sanna Krook

Palmusunnuntain hartaus 28.3.

25.3.21

Hallinnan tarve ja tunne ovat ymmärrettäviä, mutta lopulta elämälle vieraita, pohtii Jukka Hautala hartauskirjoituksessaan.


Lasten tervehdyksen Jeesuskin kuuli

Kirkkovuoden aloittava adventtisunnuntai ja nyt palmusunnuntai katsovat samaa tapahtumaa: Jeesus ratsastaa Jerusalemiin väen tervehtimänä Messiaana.

Tervehdykseen käytetyt palmunoksat antavat kehyksen kahdelle erilaiselle matkalle: adventti valmistaa tietä Jeesuksen syntymälle, mutta palmusunnuntai vie kohti kärsimystä, ristiä ja pääsiäistä.

Suomalaisessa kirkollisessa perinteessä niin adventtina kuin palmusunnuntaina lapset saavat tavallista suuremman roolin: he virittävät laulunsa, näyttelevät kuvaelmansa ja palmusunnuntaina heiluttavat koristelemiaan pajunoksia.

Lasten tervehdyksen Jeesuskin (Matt. 21:15) kuuli. Hän piti sitä elämän merkkinä: ”Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. (Ps. 8:13) Psalminkirjoittaja kuvaa ihmettä, joka pienissä lapsissa on. Jumala luo maailmassa jatkuvasti uutta.

Ihminen ulottaa hallintansa luomakuntaan, toisiinsa ja Jumalaankin. Hän rakentaa temppeleitä, hän jakaa ihmisiä iän, alkuperän, aseman, varallisuuden, sukupuolen ja terveydentilan perusteella lokeroihinsa. Ihminen sementoi hallintansa traditioiden ja tapojen pysyvyyteen.

Hallinnan tarve ja tunne ovat ymmärrettäviä, mutta lopulta elämälle vieraita. Kerran hyvin hedelmää tuottanut puu voi ehtyä. (Matt. 21:18–22)

Ihmisissä asuu hiljainen tai lausuttu odotus. Siksi ihminen odottaa ”messiaita” ratkomaan vaikeita kysymyksiä, päästämään ahdistuksesta ja pinteestä. Ihminen voi odottaa messiasta sisäisen pakkopaitansa murtajaksi.

Palmusunnuntain kuva on haastava: se havahduttaa ihmiset tunnistamaan Messiaansa, joka tuo muutoksen. Mutta ihmiset eivät tienneet, että tämä Messias kuollessaan riisuu heidät messiaskuvitelmistaan. Messias on toisenlainen. Jumala luo uutta pienessä, vähässä ja arvottomassa.

Jukka Hautala
Kirjoittaja on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan pappi

 

Palmusunnuntai
Psalmi: Ps. 118:26–29
1. lukukappale: Jes. 50:4–10 TAI Sak. 9:9–10
2. lukukappale: Fil. 2:5–11 TAI Hepr. 7:24–27
Evankeliumi: Matt. 21:12–17 (18–22)

 

Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.

 

 

 

Ps. 118:26–29
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.
Herran huoneesta teidät siunataan.
  Herra on Jumala!
  Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä,
ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
  Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,
  Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa!

Jes. 50:4–10
Herra, minun Jumalani,
on antanut minulle taitavan kielen,
niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.
Aamu aamulta hän herättää minut,
herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani,
ja minä tottelin,
en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
ja poskieni parran revittäväksi,
en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.

Herra, minun Jumalani, auttaa minua,
siksi en pelkää häväistystä.
Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.
Minä tiedän, etten jää häpeääni,
sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni
– kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta.
Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?
Astukoon hän esiin!

Herra, minun Jumalani, on minun auttajani.
Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
Nuo kaikki häviävät
kuin vaate, jonka koi syö.
Se teistä, joka pelkää Jumalaa,
kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
Joka kulkee syvällä pimeydessä
ilman valoa,
luottakoon Herran nimeen
ja turvautukoon Jumalaan.

TAI

Sak. 9:9–10
Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista
ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti.

Fil. 2:5–11
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
”Jeesus Kristus on Herra.”

TAI

Hepr. 7:24–27
Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.

Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.

Matt. 21:12–17 (18–22)
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”

Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.

(Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui.

Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Oulun tuomiokirkkoseurakunta