Diakoniatyö houkuttelee uranvaihtajia

16.4.21

Jessica Auranen ajoi aiemmin rekkaa, mutta saa sunnuntaina diakoniavihkimyksen. Pirita Satomaa (kuvassa) on myös alanvaihtaja: sosionomi-diakoni on aiemmalta koulutukseltaan insinööri.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Santeri Junttila (kuva Pirita Satomaasta) .

Sunnuntaina 18. huhtikuuta Oulun tuomiokirkossa vihitään seitsemän henkilöä diakonian virkaan.

Lähes kaikilla vihittävillä on takanaan vähintään yksi koulutus ja työura. Joukossa on muun muassa entinen kampaaja, Nokian insinööri, musiikkiopiston opettaja, porotilan omistaja sekä rekkakuski.

Utajärven seurakunnassa työskentelevä Jessica Auranen ajoi rekkaa reilun vuoden ajan, kunnes päätti yrittää alan vaihtamista.

– Olin matkalla Keski-Suomeen, kun pakollisella tauolla eräällä parkilla ryhdyin katsomaan puhelimesta koulutusvaihtoehtoja. Korkeakoulujen haku oli juuri päättymässä, mutta minulla oli yö aikaa. Hain Oulun diakonia-ammattikorkeakouluun sosionomi-diakonin koulutukseen ja pääsin, Auranen kertoo.

– Aluksi minua kiinnosti enemmänkin sosionomin työ. En oikein edes kunnolla tiennyt, mitä diakonityöntekijä tekee, mutta mitä enemmän kirkon alan opiskeluja oli, sitä enemmän kiinnostuin työstä kirkon palveluksessa.

Aurasen innostusta ja kutsumusta diakoniatyöhön lisäsi myös onnistunut harjoittelujakso seurakunnassa.

– Seurakunta ei ollut minulle entuudestaan tuttu paikka. Minua jännitti harjoittelu: onko minusta kirkon töihin?  Olenko riittävän uskonnollinen tekemään diakoniatyötä? Sain onneksi kannustusta ja vahvistusta siihen, että riitän juuri sellaisena kuin olen. Se tuntui hyvältä.

Jessica Auranen asuu perheensä kanssa Utajärvellä ja työ seurakunnassa on mieluista.

Lopulta piti tehdä rohkea päätös

Pirita Satomaa työskenteli Nokialla ennen kuin jätti insinöörin työt. Uudesta urasta hän oli haaveillut pitkään ennen irtisanoutumistaan.

– Lopulta piti tehdä rohkea veto. Miettimistä kesti ainakin viisi vuotta. Minulla oli hyvä työpaikka, mutta halusin muutosta, hän kertoo.

Satomaa työskentelee tällä hetkellä valmentajana Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnassa.

– Vamoksessa tuetaan 16–29-vuotiaita nuoria kohti koulu- ja työelämää. Nuori saa tukea niin arjen perusasioihin kuin tulevaisuuden suunnitteluun, Satomaa kertoo.

– Kohtaamiset nuorten kanssa ovat tärkeä osa nykystä työtäni. Tämä on intensiivistä ihmisten rinnalla kulkemista.

Koulutus opetti, että yhteistyössä on voimaa

Satomaa kertoo arvostavansa sitä, että saa tehdä työtä oman persoonansa kautta.

– Kirkon töissä oma ihmisyys saa näkyä, se on vapauttavaa, Auranen kuvailee.

– Mitään ei tarvitse näytellä tai yrittää olla jotain muuta kuin mitä oikeasti on, he sanovat.

Molemmat näkevät koulutuksen yhdeksi tärkeäksi anniksi sen, että he oppivat tekemään asioita yhdessä erilaisten ihmisten kanssa.

– Se, että meillä opiskelijoilla oli työkokemusta muilta aloilta, oli suuri rikkaus. Pystyimme tuomaan yhteiseen tekemiseen erilaisia näkökulmia, Satomaa kertoo.

Toiminnanjohtaja Tiina Laine Diakoniatyöntekijöiden liitosta kertoo, että diakoniatyöhön on tullut viime vuosina yhä enemmän ihmisiä, joilla on toinen tutkinto alla ja ammattillista osaamista eri aloilta.

 

Mitä ajatuksia juttu herätti? Anna palautetta.

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Yleinen