Hartaus sunnuntaille 2.5.

Mitä kylvän tähän maailmaan?

Meillä on totisesti syytä iloita! Kristittyinä saamme kulkea Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina saamme jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Raamattu antaa meille tehtäväksi pitää huolta luomakunnasta, viljellä ja varjella. Sosiaalisessa mediassa on jaettu kevään aikana runsaasti kuvia koulituista taimista kotiemme ikkunoilla odottamassa roudan sulamista, pääsyä ulos ja valoon.

Näitä mullan alle näkymättömiin kylvettyjä siemeniä on hoidettu rakkaudella ja kärsivällisyydellä, kenties myös kauniilla puheilla. Kasvattajat ovat luottaneet siihen, että kun itse teen osani, Jumala antaa kasvun.

Jokaisella meillä on yhteiseksi annettuun huolenpidon tehtävään paikkamme. Onko sinulla aktiivinen rooli elämässäsi vai odotatko aina vain sopivaa hetkeä ja jätät siemenesi kylvämättä?

”Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata”, muistuttaa Saarnaajan kirja meitä. Kylvämättömänä siemen on voimaton, se ei tuota hedelmää.

Jeesus lähetti meidät liikkeelle, rakastamaan toisiamme ja tuottamaan hedelmää (Joh. 15:16 –17).

Pysähdyn toisinaan pohtimaan sitä, mitä itse tulen kylväneeksi tähän maailmaan. Onko se vehnää vai rikkaviljaa? Kylvänkö sellaisia siemeniä, jotka ovat siunaukseksi muille? Ravitsenko ilolla ja rakkaudella?

Jumala on kutsunut meidät työtovereikseen. Hän haluaa myös itse kasvattaa meitä ja olla mukana elämässämme: ravita kasvuamme, puhdistaa liikoja versojamme.

Sanallaan ja rakkaudellaan Hän meitä ravitsee, ilolla täyttää sydämemme. Tulevaa asuinsijaa odottaessamme saamme jo tässä maailmassa Pyhän Hengen yhteydessä kasvaa ja iloita siitä, mitä emme vielä näe, mutta joka on jo totta. Kaikki on jo valmista.

Riikka ikonen
Kirjoittaja on Kiimingin seurakunnan diakoniatyöntekijä

4. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 98:2–9
1. lukukappale: Jes. 4:2–6
2. lukukappale: 1. Joh. 3:18–24
Evankeliumi: Joh. 15:10–17

Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Ps. 98:2–9
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
  Hän muisti Israelin kansaa,
  osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää,
että Jumalamme pelasti meidät.
  Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
  Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
  Vaskitorvin ja oinaansarvin
  kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen,
juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
  Taputtakoot virrat käsiään,
  yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
  sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,
tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.

Jes. 4:2–6
Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille. Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi – kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa. Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä, hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.

1. Joh. 3:18–24
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken.
Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.
Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Ja sen, että hän pysyy meissä, me tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut.

Joh. 15:10–17
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”