Kädellisellä olennolla on tarve saada aikaan jotain näkyvää

Yhä teknistyvämmässä maailmassa käsitöiden teko on jotakin uudella tavalla koukuttavaa, sanoo käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen.

||

Vuodet 2020 ja 2021 muistetaan tulevaisuudessa koronasta – mutta luultavasti myös vuosina, jolloin Suomi hurahti käsitöiden tekoon.

Tai no: tosiasiassa suomalaiset ovat harrastaneet käsitöiden tekoa kautta aikojen.

– Suosio on kasvanut vähitellen koko 2000-luvun. Korona-aika viimeistään toi käsitöiden tekemisen näkyväksi, sanoo Sinikka Pöllänen, käsityötieteen professori Itä-Suomen yliopistosta.

– Käsitöiden tekemisestä olemme saaneet aikaansaamisen tunnetta, jota tällaisena epävarmana aikana olemme kaivanneet.

Some toi käsityöt kaikkien tietoisuuteen

Käsityöinnostuksen taustalla on Pölläsen mukaan useita tekijöitä.

– Yksi niistä on sosiaalinen media, joka on tuonut erilaisia käsityötekniikoita lähemmäs meitä.

Käsitöihin ovat viime vuosina uskaltaneet tarttua myös ihmiset, jotka eivät ole niin sanotusti supertaitajia:

– Moni on ryhtynyt kokeilemaan jotakin kädentaitotekniikkaa ensimmäistä kertaa ikinä. Kynnys tekemiseen on madaltunut. Käsityöinnostuksen on saattanut löytää moni sellainenkin, jonka mielenkiinto käsitöihin latistui ehkä aikanaan koulun käsityötunneilla.

Pöllänen on huomannut, että käsitöiden pariin innostaa myös tekniikoiden moninaisuus: ei kaikkien tarvitse aloittaa isotöistä, haastavaa kirjoneuletta. Jokin helpompi tekniikka, vaikkapa makramee-solmeilu, voi antaa yhtä lailla tekemisen iloa ja aikaansaamisen tunnetta.

Arkistokuva Limingan seurakunnan Päivä käsitöille -tapahtumasta.

Sosiaalisessa mediassa ei sitä paitsi enää tuoda esille yksinomaan suuritöisiä hankkeita, vaan muille halutaan esitellä pienempiäkin töitä.

Pölläsen mielestä on lohdullista, että epäonnistumisiakaan ei peitellä.

– Sosiaalisesta mediasta käsitöiden harrastaja saa tukea, ohjeita ja vertaispalautetta. Itselle ollaan ehkä aiempaa armollisempia.

Käsitöiden tekemisessä ei professorin mukaan olekaan välttämättä tärkeintä lopputulos vaan itse tekemisen prosessi, joka tuottaa tekijälleen hyvinvointia ja virkistystä.

Käsityöbuumi on osa hidastamisen trendiä

Käsityöbuumin Pöllänen liittää myös laajempaan suuntaukseen:

– Kaipaamme rauhallisempaa rytmiä elämään. Kotoilu ja ”mummoilu” eivät näy yksinomaan käsitöiden tekemisenä vaan elämässä laajemminkin.

– Me ihmiset olemme kädellisiä olentoja. Meillä on tarve tehdä käsillä ja saada aikaan jotakin näkyvää.

– Yhä teknistyvämmässä maailmassa käsitöiden teko on jotakin erilaista, jotakin uudella tavalla koukuttavaa.

Pöllänen kertoo esimerkin Yhdysvaltain korkean teknologian keskittymästä, Kalifornian Piilaaksosta. Tietotekniikka-alalla työskentelevien lapsille ei välttämättä painoteta tietotekniikkaa, mutta sen sijaan harjoitetaan kädentaitoja.

Käsillä tekeminen voi lievittää kivun tunnetta

Käsin tekemisellä on monenlaisia myönteisiä vaikutuksia niin mieleen kuin kehoon.

Käsitöiden tekeminen aktivoi useita aivojen osa-alueita ja kehittää hienomotorisia taitoja. Se auttaa säätelemään käyttäytymistä ja hallitsemaan tunteita. Se opettaa kärsivällisyyttä, ongelmanratkaisukykyä ja pettymyksien sietämistä.

Käsityön äärellä sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Tutkimusten mukaan käsitöiden teko voi jopa lievittää kivun tuntemuksia.

Muistiin tallentuu enemmän asioita, kun samaan aikaan tekee jotakin käsillä. Siksi esimerkiksi vieraskielisen tv-ohjelman seuraaminen tai vieraskielisen äänikirjan kuunteleminen vaikka neuloessa voi tehostaa kielen oppimista.

Käsitöiden ja hyvinvoinnin yhteyttä tutkinut Pöllänen sanoo, että käsillä tekeminen voi tukea työssä jaksamista:

– Asiantuntijatyötä tekevät ovat kertoneet, kuinka stressaavan ja kiireisen työpäivän keskellä jaksamista auttaa tieto siitä, että illalla saa kotona paneutua käsitöihin.

– Harrastajien mukaan käsillä tekeminen on kuin aivojoogaa tai arjen mindfullnesia.

Professori huovuttaa ruokaa yksisarvisille

Käsityötieteen professori tekee käsitöitä itsekin.

Sinikka Pöllänen.

– Teen tyypillisiä stressinpoistokäsitöitä: neulon paljon sukkia ja lapasia ja ylipäätään läheisilleni mitä he kulloinkin tarvitsevat. Lapsenlapset ovat kommentoineet, että iloisenkirjavista sukista ”tulee hyviä ajatuksia”.

Pöllänen viihtyy myös ompelukoneen ääressä, sillä lapsenlapsen Barbie-nuket tarvitsevat vaatteita ja muoviset pienet leluponit viittoja.

– Saan itselle onnistumisen kokemuksia voidessani käyttää niihin jotakin pientä tilpehööriä omista varastoistani.

Kahden lapsenlapsensa kanssa Pöllänen tekee käsitöitä myös yhdessä.

–  Joskus ommellaan koneella, joskus virkataan. Ykkössuosikki on kuitenkin huovuttaminen. Huovuttamalla olemme tehneet muun muassa omenoita ja kananmunia yksisarvisille ruoaksi, Pöllänen hymyilee.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää