Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 23.5.

20.5.21

Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana.


Sain jo sen, mitä odotin

En tahdo jaksaa odottaa. Lumi suli liian hitaasti ja kevääntulo mateli.
Uuden neulemallin opettelu vei aikaa. Ystäväni, mestarineuloja, totesi: ”Et voi soveltaa, kun sinulla ei ole natsoja. Olet aloittelija. Malta mielesi. Etene ohjeen mukaan.”

Enkä tule viisaammaksi ja paremmaksi ihmiseksi, vaikka liitän aamurukoukseen sanat: Jumala, pelasta minut tänäänkin itseltäni!

Jään ikuiseksi odottajaksi odottajan paikalle.

Helluntaina opetuslasten odotusaika täyttyi. Jeesus oli luvannut ennen taivaaseen erkanemistaan lähettää opetuslapsille avun. ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

Helluntaina humahti taivaan täydeltä. Odotus palkittiin odottamattomilla lahjoilla. Kaikki saivat jotain. Myös me, odottajat tässä ajassa.

Paavali puhui väkevästi helluntaina koolla olleelle ihmisjoukolle. ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu.”

Sama lupaus on voimassa edelleen.

Olen kastettu. Olen saanut synnit anteeksi. Olen saanut lahjaksi Pyhän Hengen.
Olenko sittenkin saaja sekä omistaja enkä odottaja? Minulla on jo se, mitä odotan.
Pyhä Henki on minun puolustajani ja opastajani. Opettajani kärsivällisyyden ja luottamuksen puutteessa. Puolustajani heikkouden ja taitamattomuuden hetkellä. Eläväksi tekijä.

Suljen silmäni, kuulen lintujen laulun ja tunnen märän maan tuoksun. Kesä on jo siinä.
Iloitsen kärsivällisestä ystävästäni ja kiitän johdatuksesta, että hän on elämässäni.
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, armon ja anteeksiannon tuojaa. Kristus on uuden aamun turvani.

Eeva Mertaniemi
Limingan seurakunnan kappalainen

 

Helluntaipäivä
Psalmi: Ps. 68:5–11
1. lukukappale: Joel 3:1–5
2. lukukappale: Ap. t. 2:1–13
Evankeliumi: Joh. 3:16–21

Helluntaiaattoon huipentuu helatorstaista alkava Pyhän Hengen odottaminen.
Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon.

 

Ps. 68:5–11
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi,
ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan.
Herra on hänen nimensä,
iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja,
Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen,
mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi,
kun kuljit autiomaassa,
niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran,
Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet,
nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä,
hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala.

 

Joel 3:1–5
– Tämän jälkeen on tapahtuva,
että minä vuodatan henkeni
kaikkiin ihmisiin.
Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat,
nuorukaisenne näkevät näkyjä,
vanhuksenne ennusunia.
Myös orjiin ja orjattariin
minä vuodatan henkeni noina päivinä.
Minä annan teidän nähdä merkkejä
taivaalla ja maan päällä:
verta, tulta ja savupatsaita.
Aurinko pimenee,
kuu värjäytyy vereen,
ennen kuin koittaa Herran päivä,
suuri ja pelottava.
Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Siionin vuori ja Jerusalem
on turvapaikka,
niin Herra on luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu,
ne pelastuvat.

 

Ap. t. 2:1–13
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”

He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”

 

Joh. 3:16–21
Jeesus sanoi Nikodemokselle:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Limingan seurakunta