Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 30.5.

27.5.21

Meidät on luotu tänne toisiamme varten.


Ikävä ihmistä ja Jumalaa

Huhtikuun lopussa televisiossa oli juhlalähetys 70-vuotiaasta Mikko Alatalosta. Muistan, että jo varhain lapsena minulle jäi erityisesti mieleen eräs Alatalon laulu. Tuo kappale ei ollut ”Känkkäränkkä” eikä se ollut ”Taitaa tulla kesä”. Laulu, joka minulle jäi mieleen, oli sanoiltaan vaikuttava, niin vaikuttava, että jo pieni poika ymmärsi mitä sillä haluttiin sanoa. Tämä laulu oli ”Ihmisen ikävä toisen luo”.

Ei mun takki kaipaa neulaa, ei lankaa,
mutta sielu kaipais seuraa parempaa.
Ei näissä kapakoissa kuule runoa ei tankaa
pelkkää juopunutta puheensorinaa.
Nuo kasvot miestenhuoneen peilissä, joita tuijotan.
Ei ne minun oo vaan omaisuutta ryyppyporukan,
mutta yksi seikka tässä sentään lohduttaa,
se että sinä olet voinut mua joskus rakastaa.
On silti hyvä ettet näe minua nyt,
en tahdo että vuokseni sä järkytyt.
Kun mennyt kaikki on,
niin jäljelle jää vain tuo;
ihmisen ikävä toisen luo.

Jo syntyessään meidät on luotu olemaan toistemme kanssa. Vauva oppii varhain tarkkailemaan vanhempiaan ja muita läheisiään ja peilaamaan heistä heijastuvia tunteita. Tämä läheisyyden tarve ei poistu meistä, sillä meidät on luotu tänne toisiamme varten. Rakastamaan, auttamaan ja kohtaamaan toisiamme.

Lähetyskäskyssä meitä kehotetaan menemään toistemme luokse, kastamaan lapsia ja noudattamaan Jeesuksen opetuksia.

Hän antaa meille kaikille myös lupauksen siitä, että emme ole koskaan yksin, vaan olemme aina yhteydessä Jeesukseen Kristukseen aikojen loppuun asti.

On siis varmasti hyvä, että meihin on luotu ikävä, vaikka se voi tuntuakin ajoittain pahalta.
Kun ikävöimme toisia, ikävoimme Jumalaa. Ikävän kautta meihin on luotu tunne, että haluamme auttaa, rakastaa ja kohdata toisia ja saada itsekin kokea välittämistä ja huolenpitoa.

Matias Jurmu
Muhoksen seurakunnan nuorisotyönohjaaja

 

Pyhän Kolminaisuuden päivä
Psalmi: Ps. 95:1–2, 6–7
1. lukukappale: 4. Moos. 6:22–27 TAI Jes. 66: 1-2
2. lukukappale: Ef. 1:3–6 (7–10) 11–14
Evankeliumi: Matt. 28:16–20

Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.
Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.

 

 

Ps. 95:1–2, 6–7
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto,
hän on meidän turvakalliomme.
  Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää,
  virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan,
polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
  Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat,
  joita hänen kätensä kaitsee.

 

4. Moos. 6:22–27
Herra sanoi Moosekselle:
”Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin:
– Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa
ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan.
Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.”

TAI

Jes. 66: 1-2
Näin sanoo Herra:
– Taivas on minun valtaistuimeni,
maa on koroke minun jalkojeni alla.
Millaisen talon te minulle rakentaisitte,
millaisen asuinsijan?
Kaiken tämän on minun käteni tehnyt,
niin nämä ovat syntyneet,
sanoo Herra.
Köyhää minä katson, köyhää,
hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.

 

Ef. 1:3–6 (7–10) 11–14
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!

(Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.)

Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

 

Matt. 28:16–20
Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Muhoksen seurakunta