Kuva: Kirkon kuvapankki / Sanna Krook

Hartaus sunnuntaille 4.7.

30.6.21

On ilo huomata, että tulen pappina haastetuksi nuorten hyvien ja tärkeiden kysymysten kanssa, kirjoittaa Jukka Joensuu.


Jumala antaa kasvun

Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta julistustehtävään ja opetuslapsen kutsumuksesta. Hieno ja tärkeä aihe.

Jeesuksen valtuuttaman ilosanoman julistamisessa ja muissa Jumalan valtakunnan tehtävissä ei olla omalla asialla. Ilosanomaa ei välitetä itsestä vaan Jeesuksesta.

Olen kuullut monesti lauseet: ”Työ on Herran” ja ”Jumala antaa kasvun”. Näissä Raamatun sanaan pohjautuvissa ajatuksissa on nöyrä ja luottamukseen perustuva sävy.

Päivän lukukappaleessa (2. kirje Timoteukselle) on todella hyvät sanat. Kirjoittaessani tätä tekstiä ajattelen nuoria, jotka ovat nyt juuri parhaillaan rippikoululeirillä Raamattujen ääressä. Uskon, että Pyhän kirjan sanoma puhuttelee heitä tavalla taikka toisella.

Monet eivät aluksi kovin innokkaasti tartu Raamattuun. Kiinnostus hieman lisääntyy leirin edetessä, vaikka nuoret eivät sitä helpolla näytä. On ilo huomata, että tulen pappina haastetuksi nuorten hyvien ja tärkeiden kysymysten kanssa.

Nuori Timoteus luki ja kuunteli aikoinaan paljon Pyhiä kirjoituksia. Hän jo lapsuudessa oppi elämän kaikkein tärkeintä asiaa, nimittäin uskoa Jeesukseen.

Kohdistuukohan Apostoli Paavalin Timoteukselle antama tunnustus tänä aikana juuri kehenkään? Kyllä varmasti. Tästä huolimatta olen välillä huolissani siitä, että Pyhiin kirjoituksiin suhtaudutaan yhteiskunnassa ja kirkossa laajasti enemmän ihmissanana kuin Jumalan sanana.

En ole varma onko tulkintani oikea. Joka tapauksessa kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan oli varmasti Paavalille sydämen asia. Tämän vuoksi hän uskalsi opettaa Timoteusta: ”Pidä kiinni siitä, minkä olet oppinut”.

Jokainen Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on tärkeää opetusta niin nuorelle kuin vanhallekin. Pyhien kirjoitusten selittäminen kutsuu nöyryyteen ja luottamukseen. Henki tekee Sanan eläväksi. Lopulta vain Jumala antaa työlle kasvun.

JUKKA JOENSUU
Kirjoittaja on Oulunsalon seurakunnan kappalainen

 

Apostolien päivä

Tänä sunnuntaina muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

Psalmi: Ps. 145:3–7
1. lukukappale: Jes. 66:18–19
2. lukukappale: 2. Tim. 3:14–17
tai Ap. t. 26:12–23
Evankeliumi: Mark. 3:13–19

 

 

Ps. 145:3–7
Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen,
isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi,
loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi,
kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi.
Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten.

 

Jes. 66:18–19
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni. Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.

 

2. Tim. 3:14–17
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

TAI

 

Ap. t. 26:12–23
Paavali puhui:
”Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.’

Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.”

 

Mark. 3:13–19
Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet.

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Oulunsalon seurakunta