Kolumni: Yhteiseen työhön

29.6.21

Vapaaehtoistyöhön on kaipuuta, mutta voiko siihen osallistuva aidosti kokea olevansa täysivaltainen toimija? Vapaaehtoisen rooli on kirkossa edelleen monella tavoin rajattu, toteaa Marjukka Hamari.


Teksti: Marjukka Hamari .

Viime syksynä julkaistussa Suomen kirkon Ovet auki -strategiassa todetaan kirkon työn olevan yhteistä: siihen tarvitaan niin työntekijöitä kuin seurakuntalaisia.

Vapaaehtoistyön merkitystä on korostettu. Sen vahva perinne nousee kirkon perustehtävästä. Strategiassa on kuitenkin tunnistettu tarve kehittää uutta toimintakulttuuria, jossa seurakuntalaisen osallisuus ja vapaaehtoisuus vahvistuvat. 

Asiamme on yhteinen, mutta onko näkymme? Voiko vapaaehtoistoimintaan osallistuva aidosti kokea olevansa täysivaltainen toimija?

Strategiassa todetaan avoimesti, että vaikka vapaaehtoisten osaamisesta ja vapaaehtoisuuden merkityksestä kirkkoon sitoutumisessa on puhuttu jo pitkään, vapaaehtoisen rooli on edelleen monella tavoin rajattu.

Rakennustyömaalle todellakin tarvitaan uusia tapoja toimia.

Tuoreesta ”Vapaaehtoistyö Suomessa” -tutkimuksen raportista on luettavissa patoutunutta kaipuuta vapaaehtoistyöhön. Lähes 60 prosenttia osallistujista ilmaisi, että pyydettäessä olisi halukas osallistumaan vapaaehtoistyöhön. Eläkeikään ehtineiden lisäksi kiinnostus oli suurinta nuorten aikuisten ikäryhmässä. 

Digiloikista huolimatta yli puolet vastaajista arveli vapaaehtoistyönsä kolmen vuoden kuluttua tapahtuvan kasvotusten ja jonkin yhteisön organisoimana. Tuoksi yhteisöksi alle 10 prosenttia näki seurakunnan. 

Eniten vapaaehtoistyöhön osallistumista helpottaisivat vastausten perusteella lyhytaikaiset ja kertaluonteiset tehtävät.  

Tutkimuksen perusteella perinteisten toimintatapojen rinnalle Jumalan valtakunnan rakennustyömaalle siis todellakin tarvitaan uusia tapoja toimia. Konkreettisia tekoja. 

Muutos kohti uutta kulttuuria ja yhteistä näkyä lähtee meistä, sinusta ja minusta. Sitä kohti pääsemme vain yhteispelillä, aktiivisella, molemminpuolisella vuorovaikutuksella ja luottamuksen rakentamisella. Avaamalla oven kerrallaan etenemme sanoista tekoihin.

Kirjoittaja on Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijä

Mitä ajatuksia kolumni herätti? Anna palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä