Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 1.8.

28.7.21

Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti.


Varjele Jumalan aarteita kuin omiasi

Mikä on sinulle kaikkein tärkein esine tai asia maailmassa? Kenen haltuun luottaisit sen huoletta? Miltä sinusta tuntuisi antaa se ventovieraan vastuulle?

Vaikka Raamatussakin Jeesus kehottaa keräämään kestäviä aarteita vasta taivasten valtakuntaan, jokaisella on silti tämänpuoleisessakin maailmassa esineitä ja ihmisiä, joilla on aivan erityinen henkilökohtainen merkitys.

Jokaisella on joitain maallisia hyviä asioita, joilla on tärkeä paikkansa sydämessä. Esimerkiksi omia lapsiaan, kotiaan tai rakkaasta kumppanista muistuttavaa vihkisormusta ei kukaan jättäisi mielellään tuntemattoman hoteisiin, jonka vastuullisuudesta ei ole takeita.

Tämän päivän raamatunkohdat muistuttavat vastuullisuudesta Jumalalta saatujen hyvien asioiden hoitamisessa. Jumala välittää kaikista luomistaan kuin vanhempi lapsistaan. Kaikki ihmiset ja luontokappaleet ovat tärkeitä

Jumalan silmissä samaan tapaan, kuin jokaisella ihmisellä on omat suurimmat henkilökohtaiset aarteensa.

Sen takia sinulla ja minulla, aivan jokaisella, onkin aivan valtava vastuu olla Jumalan luottamuksen arvoisia Hänen kaikkein tärkeimpiensä vaalimisessa.

Siinä missä jokainen haluaa muiden ihmisten kohtelevan omia arvokkaimpia aarteitaan huolellisesti, samanlaista kunnioittavaa toimintaa Jumala toivoo ihmiseltäkin. Tämä velvoittaa kristittyä kohtelemaan lähimmäistään hyvin ja varjelemaan luomakuntaa kaikissa valinnoissaan.

Ja tämä tarkoittaa toisaalta myös, että juuri sinä olet Jumalalle yhtä tärkeä kuin se kaikkein tärkein aarteesi, jota haluat vaalia omassa elämässäsi.

Voit olla onnellinen, sillä juuri sinulla on Luojalle erityinen merkitys. Ja siksi sinulla on aina oikeus tulla oikeudenmukaisesti ja rakkaudella kohdelluksi missä oletkin tai minne menetkin.

Esa-Pekka Helanne
Kirjoittaja on seurakuntapappi Kotka-Kymin seurakunnasta

 

10. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 119:129–136
1. lukukappale: Sananl. 3:27–32 tai 1. Moos. 41:46–49, 53–57
2. lukukappale: Hepr. 10:19–25 tai Ap. t. 20:17–24
Evankeliumi: Luuk. 12:42–48

Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.

Ps. 119:129–136
Sinun liittosi on ihmeellinen,
siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee,
tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki,
minä janoan sinun käskyjäsi.
Katso puoleeni, anna armosi –
se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi,
älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Vapauta minut sortajistani,
että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi.
Opeta minut tuntemaan käskysi!
Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä,
koska lakiasi ei noudateta.

Sananl. 3:27–32
Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa
ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää.
Älä sano lähimmäisellesi:
”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!”
– kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.
Älä puno juonia naapuriasi vastaan,
joka pitää sinua ystävänään.
Älä ryhdy käräjöimään,
jos toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa.
Älä kadehdi väkivallantekijää,
älä mieli niille teille, joita hän kulkee.
Väärämielistä Herra kammoksuu,
mutta oikeamielisen hän ottaa suojaansa.

TAI

1. Moos. 41:46–49, 53–57
Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena viljaa ylen määrin. Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot tuottivat. Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.

Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet, alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: ”Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.” Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä.

Hepr. 10:19–25
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

TAI

Ap. t. 20:17–24
Miletoksesta Paavali lähetti sanan Efesokseen ja kutsui seurakunnan vanhimmat luokseen. Kun nämä olivat tulleet, Paavali puhui heille:
”Te tiedätte, millä tavoin minä kaiken aikaa, siitä päivästä alkaen jona tänne Aasiaan tulin, olen toiminut teidän keskuudessanne. Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kaikissa koettelemuksissa, joita juutalaiset juonillaan ovat minulle aiheuttaneet. En ole vaiennut mistään sellaisesta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opettanut teitä sekä julkisesti että kodeissanne. Sekä juutalaisia että kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen.

Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko. Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.”

Luuk. 12:42–48
Jeesus sanoi:
”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.

Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.

Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko