Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 15.8.

11.8.21

Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana.


Kuka sinä olet?

Tämän sunnuntain teemaksi kirkkovuodessa on annettu itsensä tutkiminen. Eräs tapa lähestyä omaa sisintään on hahmottaa elämäänsä tarinana.

Mikä ja millainen on minun tarinani?

Historia tarkoittaa kirjaimellisesti tarinaa tai kertomusta. Ihminen on aina pukenut tapahtumat ja erityisesti menneen elämän tarinoihin ja kertomuksiin. On kokoonnuttu nuotion ääreen, kuunneltu ja kerrottu tarinoita.

Kansojen ja sukujen historia on tarinoiden ketjuissa.
Myös Jeesus oli tarinoiden mies. Suurin osa hänen opetuksistaan oli kertomuksia ja tarinoita, joita kuunneltiin ja tulkittiin omaan elämän ympäristöön.

Mutta millainen on sinun tarinasi? Mikä siinä on merkittävää ja auttaisiko sen hahmottaminen vastaamaan yhteen ihmisen isoista kysymyksistä: kuka minä olen? Ei mikä olen, mitä olen saavuttanut, tehnyt, tuottanut tai opiskellut, vaan kuka minä oikeasti olen.

Itsensä tutkiminen ja oman tarinansa hahmottaminen ei kutsu meitä ainoastaan katsomaan omaa elämäämme. Se kutsuu myös kysymään sen suuntaa ja miettimään, onko jotain, jota voisin muuttaa ja tehdä toisin. Minne olen menossa?

Päivän jumalanpalveluksen johdanto antaa selkeän suunnan itsensä tutkimisille: ”Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.”

Ari Tähkäpää
Kirjoittaja on hiippakuntasihteeri

 

12. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 51:6–14
1. lukukappale: Jes. 2:12–18
2. lukukappale: 1. Joh. 1:8–2:2
Evankeliumi: Matt. 23:1–12

Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.

 

 

 

Ps. 51:6–14

Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet,
ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!

Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana,
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
ja suo minun iloiten sinua seurata.

 

Jes. 2:12–18

Herran Sebaotin päivä
iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan,
kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen,
niin että se vaipuu maahan.

Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin,
korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin,
se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin
ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin,
jokaiseen ylpeään torniin se iskee
ja jokaiseen murtumattomaan muuriin,
se iskee rantojen huvipursiin
ja kauas merelle purjehtiviin laivoihin.

Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua,
korskeat miehet vaipuvat maahan.
Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen
ja epäjumalat väistyvät, joka ikinen.

 

1. Joh. 1:8–2:2

Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.

 

Matt. 23:1–12

Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:

”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.

Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko