Jukka Keskitalo: ”Jeesus opetuslapsineen toimi kaukana pääkaupungista”

Ihmiskunta siirtyy asumaan kaupunkeihin, ja tämä megatrendi näkyy voimakkaasti myös Suomessa. Mitä kaupungistuminen tarkoittaa kirkolle?

Tätä pohti Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo piispainkokouksen tämänpäiväisessä avauspuheenvuorossa Kuusamossa.

Keskitalo kertoi pitävänsä tärkeänä, että megatrendien rinnalla huomioidaan toisenlaisiakin kehityssuuntia Suomessa ja maailmalla. Hänen mukaansa tulevaisuuden tutkijat pyrkivät tunnistamaan myös niin kutsuttuja hiljaisia signaaleja, jotka voivat olla jännitteisiä isojen trendien kanssa.

Keskitalo otti ajankohtaisen esimerkin kehityksestä, joka saattaa voimistua jopa hieman yllättäen.

– Helsingin väestönkasvun hidastuminen – ja kääntyminen muuttotappioksi – ja samalla tiettyjen, hyvät palvelut omaavien maaseutupaikkakuntien väestön lisääntyminen.

Piispa muistutti, että esimerkiksi Kuusamon kaupungin väkiluku kasvoi viime vuonna ensimmäisen kerran vuoden 1994 jälkeen.

Läheskään kaikilla väkeä menettävillä paikkakunnilla ja seurakunnissa ei ole heittäydytty väistämättömien kehityskulkujen vietäväksi, hän huomautti.

– Monella pienellä paikkakunnalla halutaan olla aktiivisia tulevaisuuden tekijöitä, ja tuoda esiin, että hieman sivummalla elämisessä ja asumisessa on myös kiistattomia etuja, kuten vähemmän hektinen elämänrytmi ja upea luonto ympärillä.

Taakkapuhe ei kerro arvostuksesta

Jukka Keskitalo varoisi puhumasta pienistä ja kaukana keskuksista olevista seurakunnista taakkoina.

– Aina ei elävälle ja kirkon perustehtävää erittäin hyvin toteuttavalle paikallisyhteisölle anneta sitä arvoa, jonka se ansaitsisi, hän sanoi..

– Taloudelliset mittarit ja ideologia, että jokaisen seurakunnan pitäisi tulla toimeen omillaan näyttää ajoittain olevan vahva eetos kirkollisessa päätöksenteossa. Huomionarvoista on, että parissa vuosikymmenessä Kirkon keskusrahaston tasausjärjestelmäksi tarkoitettujen vähävaraisten seurakuntien avustusten kokonaismäärä on laskenut radikaalisti.

­– Tämä leikkaus ei ole tapahtunut vuosina, jolloin olisi ollut kovia säästöpaineita. Kyse on siis ollut tietoisesta arvovalinnasta, vaikka sitä ei ehkä sellaiseksi ole sanottu.

Jeesus vaikutti kaukana keskuksien ulkopuolella

Piispa siteerasi puheessaan vielä katolisen maallikkoliikkeen Sant´Egidion yhteisön perustajaa Andrea Riccardia, joka on kirjoittanut kirjan To the Margins, vapaasti suomennettuna Marginaaleja kohti.

– Roomassa historian professorina ja Mario Montin virkamieshallituksen ministerinä toiminut Riccardi muistuttaa, että kristinuskon tulevaisuus on aina ratkaistu kaukana keskuksista.

– Jeesus itse opetuslapsineen toimi kaukana pääkaupungista pohjoisessa Galileassa, ja kun hän sitten uskaltautui Jerusalemiin, hänet tapettiin.

– Monina kristinuskon kannalta vaikeina aikoina hengellisyys on kukoistanut syrjäisten seutujen luostareissa ja erämaaisien hengellisyydessä. Ricardin ajatusta soveltaen voi myös todeta, että kaikki kirkkomme herätysliikkeet ovat syntyneet maaseudulla kaukana keskuksista.

– Ja kuinka ollakaan, kristinusko kasvaa nopeimmin Afrikassa, joka on ensimmäisen maailman näkökulmasta katsoen periferiassa. Maailman suurin luterilainen kirkko on Etiopiassa ja Intiassa on enemmän luterilaisia kuin Suomessa.

– Murehdittaessa kirkon tulevaisuutta Suomessa, olisiko syytä kääntää katsetta reuna-alueille ja usein halveksittuun periferiaan? Ensi viikonvaihteessa toimitan piispantarkastuksen Perhossa, jossa paikalliseen luterilaiseen seurakuntaan kuuluu yli 92 prosenttia kunnan asukkaista. Se on koko kirkon korkein luku, piispa tarkensi.

Periferia ei viittaa vain maantieteeseen

Piispa Keskitalo totesi lopuksi,  ettei marginaalia ja periferiaa tule ymmärtää pelkästään maatieteellisenä syrjäseutuna.

Hänen mukaansa keskusten ja periferian raja kulkee viime kädessä ihmisten ja elämän olosuhteiden välillä enemmän kuin kaupunkien ja maaseudun välillä.

– Jos on niin, että kirkon tulevaisuus ratkaistaan keskusten sijasta periferiassa, eikö tämä mielenkiintoisella tavalla murra edellä kuvaamani teoreettista vastakkainasettelua kasvukeskusten ja maaseutupaikkojen välillä.

– Ajattelen, että kirkon tulevaisuuden kannalta maaseudun ja kaupunkien seurakuntien välillä vallitsee kohtalonyhteys. Marginaalissa ja periferiassa eläviä ihmisiä on yhtä hyvin Kuusamossa kuin Kokkolassa, yhtä hyvin Helsingin Kallion kylässä kuin Halsuan Kalliokosken kylässä.

Kuusamon Pyhän ristin kirkon kirkkotarhaan istutettiin piispojen voimin puun taimen.

Piispan puheen voi lukea kokonaisuudessaan tästä.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.