Silmälasipäinen, päälaelta kalju mies hymyilee kameralle mustassa puvussa ja papin kauluksessa tummanharmaan taustan edessä.

Pääkirjoitus: Rukouksella hajaannusta vastaan

12.8.21

Rukouksen vaara on siinä, että se muuttaa eniten rukoilijaa itseään, kirjoittaa Niilo Pesonen.


Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontui menneellä viikolla. Kokousta edeltäneessä kirjoittelussa kiinnitettiin huomiota päättävän elimen jakautuneisuuteen (Suomen Kuvalehti 29.7.2021). Kirkolliskokouksen arviointiin olevan jopa toimintakyvytön tämän johdosta.

Jumala on tarkoittanut meidät ihmiset yhteyteensä paitsi itsensä, myös toistemme kanssa. Yhteyden ja sitä edellyttävän luottamuksen rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä ja viisautta. Kaikki tämä tarvitsee aikaa.

Riidan kylväminen on puolestaan helppoa ja nopeaa. Jumalan vastustaja, sielunvihollinen, on pohjimmiltaan hajottaja ja erottaja.

Kirkolliskokous ei ole suinkaan toimintakyvytön, mutta tiedostaa kasvaneen jakautuneisuuden yhteiskunnassa ja luterilaisen kirkon sisällä. Kokoontunut kirkolliskokous lähetti valmisteluun aloitteen rukouselämän vahvistamiseksi kirkossamme. Aloitteen takana on myös tietoisuus kasvavasta polarisaatiokehityksestä.

Mitä seuraa siitä, jos rukoilen ihmisen puolesta, jota kadehdin tai jonka koen uhkana?

Rukouksen vaara on siinä, että se muuttaa eniten rukoilijaa itseään. Mitä seuraa siitä, jos rukoilen ihmisen puolesta, jota kadehdin tai jonka koen uhkana itselleni?

Rukous on vastalääke hajaannukseen. Jos sielunvihollinen erottaa, niin Jumala nimenomaan yhdistää.

Tässä lehdessä kerrotaan Bless my Oulu -tapahtumasta, jota ovat toteuttamassa erilaisista kristillisistä taustoista tulevat ihmiset. Tapahtumassa rukous yhdistää konkreettisesti: pyydämme siunausta meille kaikille.

Kirjoittaja on Tuiran kirkkoherra ja Oulun ev.lut. seurakuntien yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja

Anna palautetta pääkirjoituksesta

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä Tuiran seurakunta