Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 26.9.

24.9.21

Luoja tarvitsi kaiken raatamisen, luomisen, muotoilun ja haasteiden jälkeen päivän, jolloin hän lepäsi. Niin tarvitsee myös ihminen. Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten, muistuttaa Ari Tähkäpään hartaus.


Luojakin tarvitsi levon

Nuorena aika ajoin häpesin hiukan erikoista sukunimeäni. Aikuisena olen jo pitkään ollut siitä ylpeä. Erään ystäväni sanoin ”se on kuin pieni runo” – Tähkäpää. Hymyillen siis luen tämän sunnuntain evankeliumia, jossa opetuslapset pellossa kävellessään alkavat katkoa tähkäpäitä.

Heitä alettiin moittia moisesta, eihän sapattina – pyhänä – saanut oikeastaan tehdä mitään työhön vivahtavaa. Kuten leikata viljaa.

Fariseukset, eräänlaisen uskonnollisen ja kansallismielisen puolueen jäsenet olivat erikoistuneet valvomaan lakien ja säädösten kirjaimellista noudattamista. Oleellista heille oli pikkutarkka noudattaminen ja harva varmaan jaksoi kysyä tärkeintä kysymystä lakien takana: miksi?

Tänäänkin voi pysähtyä pohtimaan lakien ja vapauden, vastuun ja vapauden sekä syyn ja seurauksen suhteita. Mitä oikeastaan on ollut lukuisten sapatin viettoon liittyvien kieltojen takana? Miksi meilläkin on pitkään ollut viikossa yksi erityisesti erilainen päivä, sunnuntai. Pyhä.

Onko kaikkien kieltojen, kauppojen kiinni olemisen ja eräänlaisen arjen pysäyttävien tapojen ja lakienkin takana ollut ajatus ohjata meitä pysähtymään ja lepäämään? Vapautta on myös olla tekemättä, ostamatta ja touhuamatta. Vapautta on levätä ja pysähtyä.

Moni painii ruuhkavuosien, työn paineiden, perheen ja lasten hullunmyllyn ja hektisen elämän oravanpyörässä. Jaksamisen rajalla. Tavoitellen edes sitä, että jaksaisi jollain tavalla seuraavaan lomaan, seuraavaan vapaaseen tai edes tulevaan viikonloppuun.

Entäpä jos tekisi kipeitäkin valintoja, luopumisia ja muutoksia ja pyrkisi siihen, että jaksaminen onkin lähtökohta eikä tavoite. Voisiko sen jälkeen tulla paremmin esiin luovuutta, yhteistyöhalua, voimia olla läheisten kanssa ja kehittää uutta?

Luoja tarvitsi kaiken raatamisen, luomisen, muotoilun ja haasteiden jälkeen päivän, jolloin hän lepäsi. Pyhä tarkoittaa eräässä merkityksessä sitä, että se on erotettu tavallisesta. Sellaisen me tarvitsemme, kuten Jumalakin tarvitsi. Sitä on myös vapaus.

Ari Tähkäpää
Kirjoittaja on hiippakuntasihteeri

 

18. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 119:97–104
1. lukukappale: Jes. 1:10–17
2. lukukappale: Gal. 5:22–26
Evankeliumi: Mark. 7:5–13 tai Mark. 2:23–28

Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.

 

Ps. 119:97–104
Kuinka rakastankaan sinun lakiasi!
Kaiken päivää minä sitä tutkin.
Sinun käskysi ovat alati ohjeenani,
ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi.

Olen oppineempi kuin kaikki opettajani,
kun tutkin sinun liittosi säädöksiä.
Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat,
kun noudatan sinun säädöksiäsi.

Pahan poluille en jalallani astu,
minä tahdon totella sinun sanaasi.
Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään,
sillä sinulta minä olen oppini saanut.

Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta.
Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä.
Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!

Jes. 1:10–17
Kuulkaa Herran sana,
te Sodoman johtajat,
kuuntele Jumalamme puhetta,
sinä Gomorran kansa.
– Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne,
sanoo Herra.
– Olen saanut kyllikseni polttouhreista,
pässeistä ja syöttiläiden rasvasta,
ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri.
Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan
ja tungeksimaan minun esipihoillani,
kun tulette kasvojeni eteen?

Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,
minä inhoan niiden savua!
Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat –
minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne.
Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne –
minä vihaan niitä.
Niistä on tullut minulle taakka,
jota olen väsynyt kantamaan.
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen,
minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä.
Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte,
minä en teitä kuuntele,
koska kätenne ovat veren tahrimat.
Peseytykää, puhdistautukaa,
tehkää loppu pahoista töistänne,
ne ovat aina silmissäni.

Lakatkaa tekemästä pahaa.
Opetelkaa tekemään hyvää,
tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
puolustakaa sorrettua,
hankkikaa orvolle oikeus,
ajakaa lesken asiaa.

Gal. 5:22–26
Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Mark. 7:5–13
Fariseukset ja lainopettajat kysyivät Jeesukselta: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät elä isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin?”

Hän vastasi heille: ”Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu:
– Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,
mutta sen sydän on kaukana minusta.
Turhaan he minua palvelevat,
kun opettavat oppejaan,
ihmisten tekemiä käskyjä.
Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.”

Ja hän jatkoi: ”Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne. Mooses on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla’. Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ’Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban: olen luvannut sen uhrilahjaksi’, te ette salli hänen enää tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi. Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan sanan. Ja paljon muutakin te teette, samanlaista.”

TAI

Mark. 2:23–28
Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko