Saara Niemitalo tuli käymään yhdessä Lilan kanssa.

Pateniemen koiratapahtumassa nähtiin monenlaisia karvaturreja

28.9.21

Koirat ja heidän perheensä viihtyivät hyvin ensimmäistä kertaa järjestetyssä Perheiden koiratapahtumassa. Ohessa illan tähtien tunnelmia ja terveisiä.


Teksti: Elsi Salovaara . Kuvat: Tero Takalo .

Perheiden koiratapahtumaan Palokan seurakuntakodille Pateniemeen saapui torstai-iltana 23. syyskuuta monta nelijalkaista karvaturria. Paikan päällä sai koirien kanssa testata agilityrataa ja ihmiset pääsivät tarjoilujen ohessa vähän laulamaankin.

Osa kävijöistä oli myös vain katselemassa koiria, sillä heillä mietinnässä oli oman lemmikin hankinta. Hauska sattuma olikin, että kaikki paikalla olleet koirat olivat eri rotuja ja rotujen sekoituksia.

Tuiran seurakunnan lastenohjaaja Pirjo Kankaan ideoima tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa. Suosiosta päätellen jatkoa on luvassa.

LILA

Olen puolivuotias valkoinen kääpiövillakoira. Osaan hyvin kimeällä äänellä haukkumisen. Olen tottunut lapsiin, sillä emäntäni on perhepäivähoitaja ja kodissamme on siksi paljon pieniä ihmisiä. Kerran viikossa lähden emäntäni ja hoitolasten kanssa metsäretkelle, siitä minä pidän.

SERA

Olen tällainen vanha mummu, ikää on 12 ja puoli vuotta. Nuorempana harrastin agilityä, mutta enää en jaksa hyppiä. Täällä nuo putkilotkin ovat niin pieniä, etten mahtuisi niihin sisään. On mukava tulla tänne, koska täällä pääsee haistelemaan eri-ikäisiä koiria.

UKKO

Minulla on ikää 15 vuotta, mutta kyllä minussa riittää vielä virtaa. Täälläkin on puskassa vaikka mitä hyviä hajuja, nuuh. Olen entinen kaverikoira, ja käymme yhä joskus omistajani kanssa tervehtimässä vanhoja ihmisiä. Paras kaverini tätä nykyä on kuitenkin ihmislapsi Viva.

LYYLI

Minua kehutaan hyvätapaiseksi, sillä minä en hauku – usko tai älä! Olen kaksivuotias ja tykkään leikkiä ihmislasten kanssa. Olen aika kova kerjäämään ruokaa, ja joskus nämä isot ruskeat silmäni saavatkin ihmiset heltymään ja antamaan minulle herkkuja. Tykkään köllöttää sohvalla, mutta yöunille menen suosiolla lattialle.

TAAVI

Moro. Olen nelivuotias sekarotuinen komistus ja itse rauhallisuus. Omistajani sanoo minua täysin huomaamattomaksi kaveriksi – jopa automatkoilla, mikä on melkoinen saavutus. Pari kertaa päivässä innostun hetkeksi jostain asiasta, mutta muuten olen aika cool. Erikoista minussa on se, että syön kasviksiakin.

LILLI

Uijui, kylläpä minua ujostuttaa, täällä on niin paljon muita koiria! Olen pian kaksivuotias neiti. Perheessämme on ihmislapsia, joiden kanssa viihdyn, mutta näin suuret joukot minua vähän pelottavat. Sopiiko, jos pysyn täällä pöydän alla? Sen verran voin paljastaa itsestäni, että tykkään herkutella nappuloilla.

=> Anna palautetta jutusta täällä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Tuiran seurakunta