Hartaus sunnuntaille 10.10.

Kuka uskoo?

Jeesus jakoi maan päällä asuessaan rajusti mielipiteitä ja sama meno jatkuu vielä yli 2000 vuotta myöhemmin. Onko Jeesus Jumalan Poika, Messias, Vapahtaja vai onko hän vain Nasaretilaisen puusepän poika, josta tiedetään historian lehdille jäänyt kuolintapa?

Siinäpä kysymys ja iäisyyden kannalta varsin merkittävä sellainen. Vastaus löytyy pienoisevankeliumista (Joh. 3:16).

Mutta kun usko on toisinaan niin vaikeaa, melkein ylivoimaista! Varsinkin silloin, kun elämään astuu kutsumaton vieras surun hahmossa. Missä Jumala ja Jeesus ovat, kun maailmassa tapahtuu jotain pahaa? Miksi he eivät vastaa rukoukseen?

Näissä hetkissä sydämen valtaa epäusko ja mielessä käy, ovatko Jumala ja Jeesus sittenkin vain mielikuvituksen tuotetta.

Minua on lohduttanut se, että ei opetuslastenkaan usko aina ollut mallikelpoista. Oli Pietari, joka veden päällä kävellessään alkoi epäillä ja vajota.

Suomalainen, joka ei usko ennen kuin näkee ja kuulee – mielellään myös haistaa, maistaa ja tuntee – samaistuu hyvin opetuslapsi Tuomakseen. Tämä ei uskonut ylösnousemusta ennen kuin itse näki Jeesuksen ja kosketti Hänen haavojaan.

Kuitenkin nämä epätäydelliset ihmiset olivat Jeesukselle rakkaita ja lähimpiä ystäviä ja heidät Hän lähetti levittämään evankeliumia kaikkialle maailmaan.

Millainen sinun uskosi on? Onko se kuin kallio, joka ei koskaan horju tai murennu? Vai onko se kuin tiimalasin hentoa hiekkaa, joka helposti huuhtoutuu lasista toiseen?

Älä vastaa, sillä ei ole merkitystä. Vaikka meidän uskomme on horjuvaa ja välillä hyvinkin epäilevää, ei Jumala itse koskaan lakkaa uskomasta meihin. Hän rakastaa ihmistä huolimatta tämän virheistä ja epäilyistä.

Ainoa, mitä Jumala meiltä pyytää, on katseen nostaminen omasta navastamme kohti ristiinnaulittua ja ylösnousutta Poikaansa. Kun tämän pystyy tekemään, on Jumalan usko meihin aina se rakkauden kallio, jolle elämän voi turvallisesti rakentaa.

Sanna Korhonen
Kirjoittaja on Oulunsalon seurakunnan nuorisotyönohjaaja

20. sunnuntai helluntaista

Psalmi: Ps. 78:1–8
1. lukukappale: 4. Moos. 21:4–9
2. lukukappale: Kol. 1:19–23
Evankeliumi: Joh. 7:40–52

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.

Ps. 78:1–8
Kuuntele, kansani, mitä opetan,
tarkatkaa sanojani, te kaikki.

Minä aion esittää viisaiden mietteitä,
tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet,
joista isämme ovat meille kertoneet.

Me emme salaa niitä lapsiltamme
vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,
Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.

Hän sääti Jaakobille säädöksensä,
hän antoi Israelille lakinsa
ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,
jotta tulevakin polvi ne tuntisi,
jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat
ja kertoisivat omille lapsilleen.

Jumalaan heidän tulee turvautua,
muistaa, mitä hän on tehnyt,
ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset,
jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.

4. Moos. 21:4–9
Kiertääkseen Edomin maan israelilaiset lähtivät Horinvuoren luota Kaislamerelle vievää reittiä. Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!”

Silloin Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ”Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta.” Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: ”Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.

Kol. 1:19–23
Jumala näki hyväksi
antaa kaiken täyteyden asua hänessä
sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon
ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan
kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.

Joh. 7:40–52
Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.

Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”