Pappi kysyy: Keitä emme tavoita?

21.10.21

Haukiputaalaisten papilla Sanna Nygårdilla on tausta erityisnuorisotyössä ja lastensuojelussa. Hän haluaisi, että kirkon töissä viivyttäisiin yhä enemmän niiden luona, jotka elävät arkeaan yhteiskunnan ulkokehällä.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Riitta Hirvonen .

Mihin me olemme hukanneet taidon, jonka varhaiset kristityt osasivat?

Raamatussa kuvataan, kuinka leipää murrettiin kristittyjen yhteisissä kokoontumissa niin, että kaikki saivat tarpeensa mukaan. Se, mikä leivästä ja viinistä jäi yli, vietiin köyhille.

Haukiputaan vs. kappalainen Sanna Nygård (kuvissa)esittää kysymyksen jakamisen taidon kadottamisesta tosissaan.

Hän jatkaa:

– Mitä me pelkäämme jakamisessa? Ovatko köyhät, yksinäiset ja syrjään jääneet meille monille jo niin vieraita, että ajatus yhteen tulemisesta – ruoan ja elämän jakamisesta – heidän kanssaan tuntuu oudolta, jopa pelottavalta?

Nygårdin pohdinnan taustalla on hänen oma työhistoriansa lasten, nuorten ja perheiden parissa.

Tärkeitä kokemuksia toivat vuodet kirkon erityisnuorisotyön Saapas-toiminnassa.

– Siellä ymmärsin, että yksi elämän olennaisimpia kysymyksiä ventovieraallekin on: mitä sinulle kuuluu?

Papiksi vihdoin monen kokemuksen jälkeen

Sanna Nygårdin tie papiksi sisältää monia käänteitä.

Hän pyrki teologiseen tiedekuntaan ensimmäisen kerran heti lukiosta päästyään 1990-luvun lopussa.

Tuolloin yliopiston ovet eivät auenneet, mutta halua yrittää uudelleen riitti.

Vaikka teologia kiinnosti, Nygård ei keskittynyt vain yhteen asiaan. Hän opiskeli yhteisöpedagogin tutkinnon ja pätevöityi erityisnuorisotyönohjaajaksi. Töitä oli tarjolla ja hän tarttui niihin.

Nygårdille kertyi kokemusta myös lastensuojelutyöstä.

Moottoripajatoiminnan Pohjois-Suomen aluetyöntekijänä hän näki, että osaa nuorista voi tukea tarjoamalla heille toimintaa, kuten moottoreiden rassaamista.

Vuonna 2015 Nygård aloitti vihdoin teologian maisterin opinnot Itä-Suomen yliopistossa.

– Tein silti opiskelujen rinnalla edelleen töitä. Vaihdoin osa-aikatöihin vasta kun tuli vaativien kieliopintojen vuoro.

Viime toukokuussa Nygård sai pappisvihkimyksen ja haukiputaalaiset uuden papin.

– Kun minua kutsutaan papiksi, havahdun usein ihmettelemään: minäkö? Papiksi tulemisen polku oli minulla pitkä, mutta ajan kuluminen ei ruohottanut tietä tukkoon.

Peiliin katsomisen paikka: keitä työmme ytimessä ovat?

Nygårdin mukaan kirkossa tehdään hyvää työtä esimerkiksi diakoniassa ja kasvatustyössä. Silti hän kysyy: pitäisikö syrjään jääneiden rinnalla olla isompi joukko seurakuntalaisia Nasaretilaisen käsinä ja jalkoina?

Nygårdin oma vastaus on: kyllä pitäisi. Kirkon ytimessä tulee olla köyhien, syrjäytyneiden ja yksinäisten keskellä tehtävä työ.

– Siksi meidän onkin mietittävä kaikessa tekemisessämme, keitä nykyinen tapamme toimia tavoittaa ja ketkä se jättää ulkopuolelle.

– Kun löydämme ulkopuolisuuden kehällä olevia lapsia ja nuoria perheineen sekä muita aikuisia, pääsemme kysymään, mitä kuuluu. Pieni hymy ja ”moi” jo riittävät siihen, että ystävystyminen voi alkaa.

Nygård tutki pro gradu -tutkielmassaan ulkopuolisuuden ehkäisyä kirkon kasvatustyössä.

Tutkimus varmisti, että työtä syrjäytymisvaarassa olevien parissa pidetään tärkeänä kasvatustyössä ammattinimikkeestä riippumatta.

Huomio ilahduttaa tutkimuksen tekijää.

– Kasvatuksen ammattilaiset kohtaavat varsinkin hiljaisia, yksinäisiä ja kiusattuja lapsia ja nuoria, jotka ovat vaarassa jäädä ulkopuolisiksi.

Enemmän lähtemistä kaduille ja kujille

Vaikka työ yhteiskunnan laidalla olevien ja sivuun sysättyjen parissa vaatii kovaa jalkatyötä seurakuntakeskuksien ulkopuolella, toivoisi Nygård ”kaduille ja kujille ” lähtemistä.

– Mitä kristityn vastuu on, jos ei asettumista heikompien puolelle voimistamaan niiden ääntä, joilla sitä yhteiskunnassa ei ole.

– Ihmisten palveleminen ei ole välttämättä suuria tekoja, vaan heittäytymistä olemaan ihmisen vierellä.

 

– Kun löydämme ulkopuolisuuden kehällä olevia lapsia ja nuoria perheineen sekä muita aikuisia, pääsemme kysymään, mitä kuuluu. Pieni hymy ja ”moi” jo riittävät siihen, että ystävystyminen voi alkaa.

Sanna Nygård

 

Kysy, kommentoi, anna palautetta

Lue lisää aiheesta:

Haukiputaan seurakunta Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko