Hartaus sunnuntaille 28.11.

Hoosianna soi lämpöä ja muistoja

Tuleva sunnuntai on yksi vuoden odotetuimmista ja rakastetuimmista kirkkovuoden päivistä. Maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla, mutta ensimmäisen adventin merkitystä ajan hammas ei nakerra.

Vuodesta toiseen kirkot täyttyvät ensimmäisenä adventtisunnuntaina ihmisistä, jotka kaipaavat Hoosiannan laulamista. Niin nytkin.

Miksi Hoosiannan laulaminen on suomalaisille niin rakas perinne? Uskon, että suuri syy on nostalgia. Hoosianna vie ajatukset menneiden vuosiin ja Hoosianna muistuttaa lapsuuden jouluista.

Monelle voi nousta mieleen lämpimiä muistoja koulun adventtihartauksista, joissa laulua on laulettu. Hoosianna on kulkenut monen matkassa elämänvaiheiden läpi ja se on myös laulu, joka ylittää sukupolvirajoja. Ylistyslaulu niin varttuneelle kuin nuoremmallekin laulajalle.

Tänä vuonna Hoosiannan laulaminen tuntuu aivan erityiseltä, sillä vuosi sitten kokoontumisrajoitusten aikaan oli hyvin rajalliset mahdollisuudet adventtilaulun laulamiselle yhdessä.

Minusta onkin kaunista, että nyt saamme taas pitkän odotuksen jälkeen kokoontua yhdessä matkalle adventista kohti joulun lapsen odotusta.

Toisaalta kaikki eivät tänäkään vuonna pääse kirkkoon laulamaan terveytensä takia tai muista syistä.

Hoosianna hepreankielisenä ilmaisuna merkitsee tunnetusti ”Herra auta”. Se on seurakunnan suusta laulun sanoina nouseva pyyntö, että joulun valo valaisisi ja lämmittäisi siellä, missä sitä valoa ja lämpöä eniten tarvitaan.

Muistetaan siis Hoosiannaa laulaessa niitä, joita toivoisimme Herran erityisesti auttavan!

Esa-Pekka Helanne 
Kirjoittaja on kymenlaaksolainen seurakuntapappi

1. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 24:7–10
1. lukukappale: Jes. 62:10–12
2. lukukappale: Room. 13:11–14
Evankeliumi: Matt. 21:1–9

Ppäivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Ps. 24:7–10
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Hän on Herra, väkevä ja voimallinen.
  Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!

Jes. 62:10–12
Lähtekää, menkää ulos porteista,
valmistakaa tie kansalle,
valmistakaa, tasoittakaa valtatie,
raivatkaa pois kivet,
kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
Maailman ääriin saakka
Herra on kuuluttanut:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, sinun pelastajasi saapuu,
hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.
Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa,
Herran lunastamat,
ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki,
Kaupunki, jota ei hylätä.

Room. 13:11–14
Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Matt. 21:1–9
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!