Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 7.11.

4.11.21

"Ihminen on toisaalta sataprosenttisesti fyysinen olento, ihana luomus, alkuaineita, soluja ja pullistuvia lihaksia. Toisaalta hän on sataprosenttisesti taivaallinen olento, sielu, joka elää ikuisesti", kirjoittaa Heini Kataja-Kantola.


Kaksoiskansalaisuus

Ihminen voi olla yhtä aikaa oman maansa kansalainen, mutta kuulua myös taivasten valtakuntaan. Ihminen on toisaalta sataprosenttisesti fyysinen olento, ihana luomus, alkuaineita, soluja ja pullistuvia lihaksia. Toisaalta hän on sataprosenttisesti taivaallinen olento, sielu, joka elää ikuisesti.

Miten näissä valtakunnissa toimitaan? Jaetaanko aika fifty-fifty vai painotetaanko toista? Raamattu ohjaa muistamaan molemmat ääripäät. Se varoittaa pelkästä taivastelusta ja toisaalta taivaallisten asioiden unohtamisesta. ” Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämä ajaksi, olemme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä” (1.Kor.15:19). Taivasten valtakunnan passin haltija saa elää täyttä ihmisen elämää: tuntea, rakastaa, penkkipunnertaa, nauttia, tehdä työtä ja muistaa iloisesti verokarhua. Mutta kaikessa vaikuttaa ja kaiken läpäisee taivaan valtakunnan valo.

Taivasten valtakunnalla on myös ”diplomaatteja” eri maissa. Moni on saanut koulutuksen kirkon työhön tai hengelliseen tehtävään. Hän pitää huolta oman valtakuntansa ja kansalaistensa asioista vieraassa maassa. Hän autaa passinsa hukannutta ja hädässä olevaa. Jos diplomaatti ei hoitaisi velvollisuuttaan, vaan intoutuisi vain hoitamaan vain vaikkapa kukkapenkkiänsä kalliissa kaupunginosassa, hänet erotettaisiin. Samoin taivasten valtakunnan väki ei saa keskittyä pelkästään tämän maailman asioihin, vaikka ne ovatkin tärkeitä. Taivaallinen diplomaatti auttaa ihmisiä ennen kaikkea sillä iankaikkisuuden rajalla, josta meistä jokainen vuorollaan kulkee.

Taivaallinen passi on olemassa. Se on liian kallis ostettavaksi, mutta sen saa jokainen haluava lahjaksi. Passissa on omistajansa kuva, ainutlaatuinen sormenjälki, oma nimi sekä eräs toinen nimi: Jeesus. Siinä lukee: Minun rakkaani NN saa kulkea tästä kultaportista vapaasti, sillä olen hankkinut hänelle taivasten valtakunnan kansalaisuuden. Passi toimitetaan uskon ja kasteen kautta. Passi on voimassa ikuisesti. Maksettu. Hinta on Jumalan Pojan tekemä työ ristillä.

Heini Kataja-Kantola   Kirjoittaja on runoileva perheenäiti, A-kanttori ja arjen ihmeistä innostuva kävelijä

 

24. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 75:2–8, 10–11
1. lukukappale: Dan. 2:31–41, 44
2. lukukappale: Room. 13:1–7
Evankeliumi: Matt. 17:24–27

Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.

 

Ps. 75:2–8, 10–11
Me kiitämme sinua, Jumala,
me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi,
me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan
ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät,
mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!”
ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne,
älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään,
joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan,
hän korottaa ja hän alentaa.
Minä ylistän iäti Herraa,
laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
Hän murtaa jumalattomien mahdin,
mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.

Dan. 2:31–41, 44
Daniel puhui kuninkaalle:
”Sinä katselit, kuningas, ja edessäsi oli suuri kuvapatsas. Patsas oli korkea, ja sen loisto oli suunnaton. Se oli sinun edessäsi, ja sen muoto oli kauhistava. Se patsas oli tällainen: pää puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman. Tämä oli uni, ja nyt kerromme kuninkaalle sen selityksen.

Sinulle, kuningas, kuninkaiden kuningas, on taivaan Jumala antanut valtakunnan, vallan, voiman ja kunnian. Hän on myös antanut kaikkialla valtaasi ihmiset, maan eläimet ja taivaan linnut ja tehnyt sinut niiden herraksi. Sinä olet kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, vähäisempi kuin sinun, ja sitten kolmas valtakunta, pronssinen, joka on hallitseva koko maailmaa. Vielä on tuleva neljäs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja särkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut.
Se, että näit jalkojen ja varpaiden olevan osaksi ruukkusavea ja osaksi rautaa, tarkoittaa, että tämä valtakunta on oleva jakautunut mutta siinä on raudan lujuutta, niin kuin näit rautaa olevan ruukkusaven seassa.
Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.”

Room. 13:1–7
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.

Matt. 17:24–27
Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko