Tuukka Myllymäki seisoo kirkossa, katsoo kameraan ja hymyilee.

Kolumni: Vanhemmuus on maratonmatka

15.11.21

"Vanhempien on tärkeää jaksaa olla läsnä. Eihän meistä varmaan kukaan onnistu siinä joka hetki, mutta tavoite on hyvä pitää mielessä", kirjoittaa Tuukka Myllymäki.


Teksti: Tuukka Myllymäki .

Luin viikonloppuna tekstejä isyydestä ja vanhemmuudesta. Tekstit täyttyivät niin kiitollisuudesta ja kaipauksesta kuin myös surullisten kokemusten heijastamana katkeruudesta.

Huomasin peilaavani itseäni isänä niihin isiin, joita minulle tutut ja tuntemattomat teksteissään kuvasivat.

Kasvu lapsesta aikuiseksi on haurasta aikaa. Sukupolvilla on omat kokemuksensa, jotka jokainen muistaa nuoruudestaan. Minun kasvuani varjostivat lamavuosien haasteet. Nykyiset lapset tulevat puhumaan koko maailman pysäyttäneestä poikkeusajasta.

Kasvu lapsesta aikuiseksi on haurasta aikaa.

 

Toivon hartaasti, ettemme anna näiden reilun 1,5 vuoden epävarmuuksien harhauttaa meitä tärkeimmältä tehtävältämme olla välittäviä ja vastuullisia vanhempia.

Omana vanhemmuuden askelmerkkinä olen pitänyt ajatusta siitä, että kun lapset ovat pieniä, on meidän vanhempien tärkeää jaksaa olla läsnä, kuunnella ja osoittaa, ettei mikään muu ole niin tärkeää kuin he.

Eihän meistä varmaan kukaan onnistu siinä joka hetki, mutta tavoite on hyvä pitää mielessä. On kunniatehtävä olla vanhempi ja sen hyväksi on etuoikeus tehdä työtä, joka kantaa lasta hyvään elämään.

Poikkeusaika on haastanut meitä kaikkia. Lapsiin emme voi kuitenkaan heijastaa omaa väsymystämme tai pahaa oloamme.

Joonas Konstig kirjoitti (Yle 14.11.) pysähtymään pakottavan ajatuksen: “Me isättömät pojat haemme käytöksellämme puuttuvan isän huomiota. Isättömät pojat kaipaavat kipeästi hyväksyntää, isähahmoa, joka sanoisi: Teit hyvin, olen sinusta ylpeä. Isän puuttuessa tämä varmuus puuttuu.”

Se on kuin vastakohta tavoitteelleni omasta isyydestäni. Eikä tämän tarvitse rajoittua vain omiin lapsiin, vaan kaikkiin ihmisiin. Pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta, välitetään ja muistetaan sanoa välittämisemme sanoin.

Isyys, äitiys, vanhemmuus – se on lahja. Älä hukkaa sitä.

Kirjoittaja on Kempeleen seurakunnan viestintäpäällikkö

=> Kommentoi ja anna palautetta tekstistä

Lue kirjoittajan aiempia tekstejä:

Kolumni: Kahden kansantaudin taakasta kiitollisuuteen

Lue lisää aiheesta:

Näkemyksiä